väistin (33)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | väistin | väistimet |
genetiivi | väistimen | väistimien väistinten |
partitiivi | väistintä | väistimiä |
akkusatiivi | väistin; väistimen |
väistimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | väistimessä | väistimissä |
elatiivi | väistimestä | väistimistä |
illatiivi | väistimeen | väistimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | väistimellä | väistimillä |
ablatiivi | väistimeltä | väistimiltä |
allatiivi | väistimelle | väistimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | väistimenä (väistinnä) |
väistiminä |
translatiivi | väistimeksi | väistimiksi |
abessiivi | väistimettä | väistimittä |
instruktiivi | – | väistimin |
komitatiivi | – | väistimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | väistime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
väistin- |
|
|
väistin