vahingonilo (1) (ei monikkoa)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vahingonilo | vahingonilot |
genetiivi | vahingonilon | vahingonilojen |
partitiivi | vahingoniloa | vahingoniloja |
akkusatiivi | vahingonilo; vahingonilon |
vahingonilot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vahingonilossa | vahingoniloissa |
elatiivi | vahingonilosta | vahingoniloista |
illatiivi | vahingoniloon | vahingoniloihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vahingonilolla | vahingoniloilla |
ablatiivi | vahingonilolta | vahingoniloilta |
allatiivi | vahingonilolle | vahingoniloille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vahingonilona | vahingoniloina |
translatiivi | vahingoniloksi | vahingoniloiksi |
abessiivi | vahingonilotta | vahingoniloitta |
instruktiivi | – | vahingoniloin |
komitatiivi | – | vahingoniloine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vahingonilo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
yhdyssana osista vahinko (genetiivi) ja ilo; saksan kielen Schadenfreude, filosofi Arthur Schopenhauerin ihmisluonnon käsittelyssä
|
|