Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vanki | vangit |
genetiivi | vangin | vankien (vankein) |
partitiivi | vankia | vankeja |
akkusatiivi | vanki; vangin |
vangit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vangissa | vangeissa |
elatiivi | vangista | vangeista |
illatiivi | vankiin | vankeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vangilla | vangeilla |
ablatiivi | vangilta | vangeilta |
allatiivi | vangille | vangeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vankina | vankeina |
translatiivi | vangiksi | vangeiksi |
abessiivi | vangitta | vangeitta |
instruktiivi | – | vangein |
komitatiivi | – | vankeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | vangi- | |
vahva vartalo | vanki- | |
konsonantti- vartalo |
- |
keskiaikainen ruotsalainen laina[1]
istua, lusia, ottaa vanki, rikollinen, kriminaali
elinkautisvanki, haamuvanki, kaleerivanki, kuritushuonevanki, luottovanki, mielipidevanki, miesvanki, pakkotyövanki, panttivanki, rangaistusvanki, sakkovanki, sotavanki, tutkintavanki, vanginpuku, vanginvartija, vankeinhoito, vankikarkuri, vankikoppi, vankileiri, vankilento, vankimielisairaala, vankiselli, vankityrmä, vankityö