Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vantus | vanttuut |
genetiivi | vanttuun | vanttuiden vanttuitten |
partitiivi | vantusta | vanttuita |
akkusatiivi | vantus; vanttuun |
vanttuut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vanttuussa | vanttuissa |
elatiivi | vanttuusta | vanttuista |
illatiivi | vanttuuseen | vanttuisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vanttuulla | vanttuilla |
ablatiivi | vanttuulta | vanttuilta |
allatiivi | vanttuulle | vanttuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vanttuuna | vanttuina |
translatiivi | vanttuuksi | vanttuiksi |
abessiivi | vanttuutta | vanttuitta |
instruktiivi | – | vanttuin |
komitatiivi | – | vanttuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vanttuu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
vantus- |
vanha germaaninen laina[1]