Katso myös: vasta |
vasta-
Ajallinen merkitys perustunee lokaaliseen: ’edessä oleva’ > ’tulossa oleva’. Vastineita sukukielissä: viron vastne ’uusi’, etelävepsän vaśkmāńe ’uusi, tuntematon’ sekä ehkä marin βasta·reš ’vastaan, vastakkain’.[1]
adjektiivit:
vastavuoroinen, vastavihitty, vastavallankumouksellinen, vastasyntynyt, vastasuuntainen, vastasukainen, vastapäiväinen, vastapäinen, vastapuikea, vastanainut, vastaleivottu, vastakohtainen, vastahankainen, vastahakoinen
adverbit:
vastakarvaan, vastasukaan, vastavuoroon, vastedes,
substantiivit:
vasta-aallokko, vasta-aihe, vasta-aiheinen, vasta-aine, vasta-alkaja, vasta-aurinko, vastaehdokas, vastaehdotus, vastahakoisuus, vastahanka, vastahankaisuus, vastahiukkanen, vastahuomautus, vastahyökkäys, vastaisku, vastajoukkue, vastakaiku, vastakappale, vastakarva, vastakauppa, vastakirja, vastakohta, vastakohtaisuus, vastakulttuuri, vastakysymys, vastalahja, vastalaskos, vastalause, vastaleiri, vastalevy, vastaluku, vastalääke, vastamaa, vastamerkki, vastamyrkky, vastamäki, vastanäyttelijä, vastaosto, vastaote, vastapaine, vastapaino, vastapallo, vastapalvelus, vastapelaaja, vastapeli, vastapeluri, vastapooli, vastapuhelu, vastapuoli, vastarakkaus, vastaranta, vastareaktio, vastarinne, vastarinta, vastasiirto, vastasuunta, vastasyytös, vastatakaus, vastatarjous, vastatervehdys, vastatoimenpide, vastatoimi, vastatuuli, vastauutinen, vastavaikutus, vastavakoilu, vastavallankumouksellisuus, vastavallankumous, vastavalo, vastaveto, vastavierailu, vastavirta, vastavirtaus, vastavoima, vastavuoroisuus, vastaväite, vastaväittäjä, vastaääni