vihko
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan vihko merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan vihko sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten vihko sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta vihko on tässä. Sanan vihko määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananvihko määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Vihko
Suomi
Substantiivi
vihko (1-D) (monikko vihot tai vihkot)
Ääntäminen
- IPA: /ˈʋihko/,
- tavutus: vih‧ko
Taivutus
| Taivutus (1-D) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vihko | vihot |
| genetiivi | vihon | vihkojen |
| partitiivi | vihkoa | vihkoja |
| akkusatiivi | vihko; vihon |
vihot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vihossa | vihoissa |
| elatiivi | vihosta | vihoista |
| illatiivi | vihkoon | vihkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viholla | vihoilla |
| ablatiivi | viholta | vihoilta |
| allatiivi | viholle | vihoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vihkona | vihkoina |
| translatiivi | vihoksi | vihoiksi |
| abessiivi | vihotta | vihoitta |
| instruktiivi | – | vihoin |
| komitatiivi | – | vihkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | viho- | |
| vahva vartalo | vihko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
| Taivutus (1) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vihko | vihkot |
| genetiivi | vihkon | vihkojen |
| partitiivi | vihkoa | vihkoja |
| akkusatiivi | vihko; vihkon |
vihkot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vihkossa | vihkoissa |
| elatiivi | vihkosta | vihkoista |
| illatiivi | vihkoon | vihkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vihkolla | vihkoilla |
| ablatiivi | vihkolta | vihkoilta |
| allatiivi | vihkolle | vihkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vihkona | vihkoina |
| translatiivi | vihkoksi | vihkoiksi |
| abessiivi | vihkotta | vihkoitta |
| instruktiivi | – | vihkoin |
| komitatiivi | – | vihkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | vihko- | |
| vahva vartalo | vihko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
2. kukkalaite
|
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: vihkollinen, vihkomainen
- substantiivit: vihkonen
Yhdyssanat
arkkivihko, hautavihko, kirjanpitovihko, kirjoitusvihko, kuittivihko, kukkavihko, kuponkivihko, lippuvihko, morsiusvihko, muistivihko, nuottivihko, opasvihko, poissaolovihko, reissuvihko, sekkivihko, tulitikkuvihko
Idiomit
- mennä vihkoon
Aiheesta muualla
- vihko Kielitoimiston sanakirjassa
- vihko Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Vihko. Kotimaisten kielten keskus
- Artikkeli 4248 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.