viina (9)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viina | viinat |
genetiivi | viinan | viinojen (viinain) |
partitiivi | viinaa | viinoja |
akkusatiivi | viina; viinan |
viinat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viinassa | viinoissa |
elatiivi | viinasta | viinoista |
illatiivi | viinaan | viinoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viinalla | viinoilla |
ablatiivi | viinalta | viinoilta |
allatiivi | viinalle | viinoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viinana | viinoina |
translatiivi | viinaksi | viinoiksi |
abessiivi | viinatta | viinoitta |
instruktiivi | – | viinoin |
komitatiivi | – | viinoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viina- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Kantaskandinaavin *wīna < latinan sanasta vinum ’viini’. Vastineita lähikielissä: inkeroisen, karjalan ja vatjan viina, vepsän ja viron viin. Vanhassa kirjakielessä sana merkitsi ’viiniä’.[1]
hedelmäviina, jaloviina, katajanmarjaviina, liekkiviina, limuviina, luumuviina, omenaviina, paloviina, perunaviina, pomeranssiviina, riisiviina, rommiviina, tikkuviina, tähkäviina, viinabasso, viinahöyry, viinakauppa, viinalesti, viinamaito, viinamäki, viinanhimo, viinanjuonti, viinankeitto, viinanmyynti, viinanpoltto, viinanvalmistus, viinapannu, viinapikari, viinapullo, viinapää, viinaryyppy, viinatehdas, viinatrokari, viljaviina, väkiviina
viina