viini (5)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viini | viinit |
genetiivi | viinin | viinien (viinein) |
partitiivi | viiniä | viinejä |
akkusatiivi | viini; viinin |
viinit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viinissä | viineissä |
elatiivi | viinistä | viineistä |
illatiivi | viiniin | viineihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viinillä | viineillä |
ablatiivi | viiniltä | viineiltä |
allatiivi | viinille | viineille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viininä | viineinä |
translatiivi | viiniksi | viineiksi |
abessiivi | viinittä | viineittä |
instruktiivi | – | viinein |
komitatiivi | – | viineine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viini- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
ruotsin sanasta vin; Aiemmin ’viinin’ merkityksessä käytettiin sanaa viina.[1]
beaujolaisviini, bordeauxviini, bourgogneviini, châteauviini, ehtoollisviini, hedelmäviini, hehkuviini, jälkiruokaviini, karahviviini, kiinaviini, kirkkoviini, kirsikkaviini, kotiviini, kuohuviini, lääkeviini, madeiraviini, malagaviini, marjaviini, marsalaviini, moselviini, muskatelliviini, muskattiviini, mustaherukkaviini, omenaviini, palmuviini, portviini, punaviini, pöytäviini, reininviini, riisiviini, roseeviini, roséviini, ruokaviini, rypäleviini, talonviini, tilaviini, tokajinviini, valkoviini, valkoviinilasi, viinialue, viinietikka, viinihappo, viinihiiva, viinikaappi, viinikarahvi, viinikassa, viinikellari, viinikirva, viinikulttuuri, viiniköynnös, viinilaji, viinilasi, viinilista, viinimaa, viinimarja, viininjumala, viininjäähdytin, viininkorjuu, viininlehti, viininpunainen, viinintuntija, viininvalmistus, viininviejä, viininvienti, viininviljelijä, viininviljely, viininviljelyalue, viinipullo, viiniravintola, viiniruukku, viinirypäle, viinisato, viinitarha, viinitarhuri, viinitila, viinitilkka, viinittää, viinitupa, viinitynnyri, viinivaahto, viinivaahtokastike, viiniviljelmä, viiniviljelys, viinivuosi, villiviini, vuosikertaviini, väkevä viini, väkeväviini
viini (26)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | viini | viinet |
genetiivi | viinen | viinten viinien |
partitiivi | viintä | viiniä |
akkusatiivi | viini; viinen |
viinet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | viinessä | viinissä |
elatiivi | viinestä | viinistä |
illatiivi | viineen | viiniin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | viinellä | viinillä |
ablatiivi | viineltä | viiniltä |
allatiivi | viinelle | viinille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | viinenä | viininä |
translatiivi | viineksi | viiniksi |
abessiivi | viinettä | viinittä |
instruktiivi | – | viinin |
komitatiivi | – | viinine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | viine- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
viin- |
todennäköisesti samaa alkuperää kuin viileke, viineke ja viineksiin ’selässä vinossa (aseesta)'; Sana esiintyy jo Agricolalla.[2]