vuorotteleva
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vuorotteleva | vuorottelevat |
| genetiivi | vuorottelevan | vuorottelevien (vuorottelevain) |
| partitiivi | vuorottelevaa | vuorottelevia |
| akkusatiivi | vuorotteleva; vuorottelevan | vuorottelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vuorottelevassa | vuorottelevissa |
| elatiivi | vuorottelevasta | vuorottelevista |
| illatiivi | vuorottelevaan | vuorotteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vuorottelevalla | vuorottelevilla |
| ablatiivi | vuorottelevalta | vuorottelevilta |
| allatiivi | vuorottelevalle | vuorotteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vuorottelevana | vuorottelevina |
| translatiivi | vuorottelevaksi | vuorotteleviksi |
| abessiivi | vuorottelevatta | vuorottelevitta |
| instruktiivi | – | vuorottelevin |
| komitatiivi | – | vuorottelevine |