vuorottelu (2)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vuorottelu | vuorottelut |
genetiivi | vuorottelun | vuorottelujen vuorotteluiden vuorotteluitten |
partitiivi | vuorottelua | vuorotteluita vuorotteluja |
akkusatiivi | vuorottelu; vuorottelun |
vuorottelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vuorottelussa | vuorotteluissa |
elatiivi | vuorottelusta | vuorotteluista |
illatiivi | vuorotteluun | vuorotteluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vuorottelulla | vuorotteluilla |
ablatiivi | vuorottelulta | vuorotteluilta |
allatiivi | vuorottelulle | vuorotteluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vuorotteluna | vuorotteluina |
translatiivi | vuorotteluksi | vuorotteluiksi |
abessiivi | vuorottelutta | vuorotteluitta |
instruktiivi | – | vuorotteluin |
komitatiivi | – | vuorotteluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vuorottelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
|
kasvinvuorottelu, kasvivuorottelu, sukupolvenvuorottelu, vuorottelukaavio, vuorotteluvapaa