vuoro (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vuoro | vuorot |
genetiivi | vuoron | vuorojen |
partitiivi | vuoroa | vuoroja |
akkusatiivi | vuoro; vuoron |
vuorot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vuorossa | vuoroissa |
elatiivi | vuorosta | vuoroista |
illatiivi | vuoroon | vuoroihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vuorolla | vuoroilla |
ablatiivi | vuorolta | vuoroilta |
allatiivi | vuorolle | vuoroille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vuorona | vuoroina |
translatiivi | vuoroksi | vuoroiksi |
abessiivi | vuorotta | vuoroitta |
instruktiivi | – | vuoroin |
komitatiivi | – | vuoroine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vuoro- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Ks. vahti |
aamuvuoro, erovuoro, heittovuoro, iltavuoro, junavuoro, kulkuvuoro, laivavuoro, lentovuoro, lepovuoro, linja-autovuoro, lyöntivuoro, lähtövuoro, pikavuoro, puheenvuoro, puheenvuoto, pyykkivuoro, päivystysvuoro, päivävuoro, ruuhkavuoro, sananvuoro, saunavuoro, siirtovuoro, sisävuoro, sunnuntaivuoro, suunvuoro, syöttövuoro, työvuoro, ulkovuoro, vahtivuoro, vakiovuoro, vapaavuoro, vartiovuoro, vuoro-ote, vuoroaika, vuoroaskel, vuoroauto, vuorohiihto, vuorojärjestys, vuorokausi, vuorokeskustelu, vuorokone, vuorolaulu, vuoroluku, vuoronumero, vuoronvaihto, vuoropaikoitus, vuoropari, vuoropuhelu, vuoropysäköinti, vuoropäivä, vuorosana, vuorotahti, vuorotervehdys, vuorotuli, vuorotyö, vuorovaikutus, vuorovesi, vuoroveto, vuoroviikko, vuorovuosi, yövuoro