hiljetä

Hello, you have come here looking for the meaning of the word hiljetä. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word hiljetä, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say hiljetä in singular and plural. Everything you need to know about the word hiljetä you have here. The definition of the word hiljetä will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofhiljetä, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

From hiljaa +‎ -eta.

Pronunciation

Verb

hiljetä

  1. (intransitive) To become silent.
  2. (intransitive) To shut up.

Conjugation

Inflection of hiljetä (Kotus type 72/vanheta, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. hiljenen en hiljene 1st sing. olen hiljennyt en ole hiljennyt
2nd sing. hiljenet et hiljene 2nd sing. olet hiljennyt et ole hiljennyt
3rd sing. hiljenee ei hiljene 3rd sing. on hiljennyt ei ole hiljennyt
1st plur. hiljenemme emme hiljene 1st plur. olemme hiljenneet emme ole hiljenneet
2nd plur. hiljenette ette hiljene 2nd plur. olette hiljenneet ette ole hiljenneet
3rd plur. hiljenevät eivät hiljene 3rd plur. ovat hiljenneet eivät ole hiljenneet
passive hiljetään ei hiljetä passive on hiljetty ei ole hiljetty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. hiljenin en hiljennyt 1st sing. olin hiljennyt en ollut hiljennyt
2nd sing. hiljenit et hiljennyt 2nd sing. olit hiljennyt et ollut hiljennyt
3rd sing. hiljeni ei hiljennyt 3rd sing. oli hiljennyt ei ollut hiljennyt
1st plur. hiljenimme emme hiljenneet 1st plur. olimme hiljenneet emme olleet hiljenneet
2nd plur. hiljenitte ette hiljenneet 2nd plur. olitte hiljenneet ette olleet hiljenneet
3rd plur. hiljenivät eivät hiljenneet 3rd plur. olivat hiljenneet eivät olleet hiljenneet
passive hiljettiin ei hiljetty passive oli hiljetty ei ollut hiljetty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. hiljenisin en hiljenisi 1st sing. olisin hiljennyt en olisi hiljennyt
2nd sing. hiljenisit et hiljenisi 2nd sing. olisit hiljennyt et olisi hiljennyt
3rd sing. hiljenisi ei hiljenisi 3rd sing. olisi hiljennyt ei olisi hiljennyt
1st plur. hiljenisimme emme hiljenisi 1st plur. olisimme hiljenneet emme olisi hiljenneet
2nd plur. hiljenisitte ette hiljenisi 2nd plur. olisitte hiljenneet ette olisi hiljenneet
3rd plur. hiljenisivät eivät hiljenisi 3rd plur. olisivat hiljenneet eivät olisi hiljenneet
passive hiljettäisiin ei hiljettäisi passive olisi hiljetty ei olisi hiljetty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. hiljene älä hiljene 2nd sing.
3rd sing. hiljetköön älköön hiljetkö 3rd sing. olkoon hiljennyt älköön olko hiljennyt
1st plur. hiljetkäämme älkäämme hiljetkö 1st plur.
2nd plur. hiljetkää älkää hiljetkö 2nd plur.
3rd plur. hiljetkööt älkööt hiljetkö 3rd plur. olkoot hiljenneet älkööt olko hiljenneet
passive hiljettäköön älköön hiljettäkö passive olkoon hiljetty älköön olko hiljetty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. hiljennen en hiljenne 1st sing. lienen hiljennyt en liene hiljennyt
2nd sing. hiljennet et hiljenne 2nd sing. lienet hiljennyt et liene hiljennyt
3rd sing. hiljennee ei hiljenne 3rd sing. lienee hiljennyt ei liene hiljennyt
1st plur. hiljennemme emme hiljenne 1st plur. lienemme hiljenneet emme liene hiljenneet
2nd plur. hiljennette ette hiljenne 2nd plur. lienette hiljenneet ette liene hiljenneet
3rd plur. hiljennevät eivät hiljenne 3rd plur. lienevät hiljenneet eivät liene hiljenneet
passive hiljettäneen ei hiljettäne passive lienee hiljetty ei liene hiljetty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st hiljetä present hiljenevä hiljettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st hiljetäkseni hiljetäksemme
2nd hiljetäksesi hiljetäksenne
3rd hiljetäkseen
hiljetäksensä
past hiljennyt hiljetty
2nd inessive2 hiljetessä hiljettäessä agent4 hiljenemä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st hiljetessäni hiljetessämme
2nd hiljetessäsi hiljetessänne
3rd hiljetessään
hiljetessänsä
negative hiljenemätön
instructive hiljeten 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

3rd inessive hiljenemässä
elative hiljenemästä
illative hiljenemään
adessive hiljenemällä
abessive hiljenemättä
instructive hiljenemän hiljettämän
4th3 verbal noun hiljeneminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st hiljenemäisilläni hiljenemäisillämme
2nd hiljenemäisilläsi hiljenemäisillänne
3rd hiljenemäisillään
hiljenemäisillänsä

Derived terms

Further reading

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic , equivalent to *hilja +‎ -etä. Cognates include Finnish hiljetä.

Pronunciation

Verb

hiljetä

  1. (intransitive) to become silent

Conjugation

Conjugation of hiljetä (type 15/valeta, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular hiljenen en hiljene 1st singular oon hiljent, oon hiljennyt en oo hiljent, en oo hiljennyt
2nd singular hiljenet et hiljene 2nd singular oot hiljent, oot hiljennyt et oo hiljent, et oo hiljennyt
3rd singular hiljenöö ei hiljene 3rd singular ono hiljent, ono hiljennyt ei oo hiljent, ei oo hiljennyt
1st plural hiljenemmä emmä hiljene 1st plural oomma hiljenneet emmä oo hiljenneet
2nd plural hiljenettä että hiljene 2nd plural ootta hiljenneet että oo hiljenneet
3rd plural hiljenööt1), hiljenevät2), hiljetää evät hiljene, ei hiljetä 3rd plural ovat hiljenneet evät oo hiljenneet, ei oo hiljetty
impersonal hiljetää ei hiljetä impersonal ono hiljetty ei oo hiljetty
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular hiljenin en hiljent, en hiljennyt 1st singular olin hiljent, olin hiljennyt en olt hiljent, en olt hiljennyt
2nd singular hiljenit et hiljent, et hiljennyt 2nd singular olit hiljent, olit hiljennyt et olt hiljent, et olt hiljennyt
3rd singular hiljeni ei hiljent, ei hiljennyt 3rd singular oli hiljent, oli hiljennyt ei olt hiljent, ei olt hiljennyt
1st plural hiljenimmä emmä hiljenneet 1st plural olimma hiljenneet emmä olleet hiljenneet
2nd plural hiljenittä että hiljenneet 2nd plural olitta hiljenneet että olleet hiljenneet
3rd plural hiljeniit1), hiljenivät2), hiljettii evät hiljenneet, ei hiljetty 3rd plural olivat hiljenneet evät olleet hiljenneet, ei olt hiljetty
impersonal hiljettii ei hiljetty impersonal oli hiljetty ei olt hiljetty
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular hiljenisin en hiljenis 1st singular olisin hiljent, olisin hiljennyt en olis hiljent, en olis hiljennyt
2nd singular hiljenisit, hiljeniist1) et hiljenis 2nd singular olisit hiljent, olisit hiljennyt et olis hiljent, et olis hiljennyt
3rd singular hiljenis ei hiljenis 3rd singular olis hiljent, olis hiljennyt ei olis hiljent, ei olis hiljennyt
1st plural hiljenisimmä emmä hiljenis 1st plural olisimma hiljenneet emmä olis hiljenneet
2nd plural hiljenisittä että hiljenis 2nd plural olisitta hiljenneet että olis hiljenneet
3rd plural hiljenisiit1), hiljenisivät2), hiljettäis evät hiljenis, ei hiljettäis 3rd plural olisivat hiljenneet evät olis hiljenneet, ei olis hiljetty
impersonal hiljettäis ei hiljettäis impersonal olis hiljetty ei olis hiljetty
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular 1st singular
2nd singular hiljene elä hiljene 2nd singular oo hiljent, oo hiljennyt elä oo hiljent, elä oo hiljennyt
3rd singular hiljetköö elköö hiljetkö 3rd singular olkoo hiljent, olkoo hiljennyt elköö olko hiljent, elköö olko hiljennyt
1st plural 1st plural
2nd plural hiljetkää elkää hiljetkö 2nd plural olkaa hiljenneet elkää olko hiljenneet
3rd plural hiljetkööt elkööt hiljetkö, elköö hiljettäkö 3rd plural olkoot hiljenneet elkööt olko hiljenneet, elköö olko hiljetty
impersonal hiljettäkköö elköö hiljettäkö impersonal olkoo hiljetty elköö olko hiljetty
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular hiljenen en hiljene
2nd singular hiljenet et hiljene
3rd singular hiljenöö ei hiljene
1st plural hiljenemmä emmä hiljene
2nd plural hiljenettä että hiljene
3rd plural hiljenööt evät hiljene, ei hiljettäne
impersonal hiljettännöö ei hiljettäne
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st hiljetä present hiljenevä hiljettävä
2nd inessive hiljetees past hiljent, hiljennyt hiljetty
instructive hiljeten 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (hiljetkää) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative hiljenömmää
inessive hiljenömäs
elative hiljenömäst
abessive hiljenömätä
4th nominative hiljenömiin
partitive hiljenömistä, hiljenömist

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 61