huikata

Hello, you have come here looking for the meaning of the word huikata. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word huikata, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say huikata in singular and plural. Everything you need to know about the word huikata you have here. The definition of the word huikata will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofhuikata, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Pronunciation

Etymology 1

From Proto-Finnic *huik'at'ak, of onomatopoeic origin.

Verb

huikata

  1. to call out (to vocalize audibly; announce)
Conjugation
Inflection of huikata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huikkaan en huikkaa 1st sing. olen huikannut en ole huikannut
2nd sing. huikkaat et huikkaa 2nd sing. olet huikannut et ole huikannut
3rd sing. huikkaa ei huikkaa 3rd sing. on huikannut ei ole huikannut
1st plur. huikkaamme emme huikkaa 1st plur. olemme huikanneet emme ole huikanneet
2nd plur. huikkaatte ette huikkaa 2nd plur. olette huikanneet ette ole huikanneet
3rd plur. huikkaavat eivät huikkaa 3rd plur. ovat huikanneet eivät ole huikanneet
passive huikataan ei huikata passive on huikattu ei ole huikattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huikkasin en huikannut 1st sing. olin huikannut en ollut huikannut
2nd sing. huikkasit et huikannut 2nd sing. olit huikannut et ollut huikannut
3rd sing. huikkasi ei huikannut 3rd sing. oli huikannut ei ollut huikannut
1st plur. huikkasimme emme huikanneet 1st plur. olimme huikanneet emme olleet huikanneet
2nd plur. huikkasitte ette huikanneet 2nd plur. olitte huikanneet ette olleet huikanneet
3rd plur. huikkasivat eivät huikanneet 3rd plur. olivat huikanneet eivät olleet huikanneet
passive huikattiin ei huikattu passive oli huikattu ei ollut huikattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huikkaisin en huikkaisi 1st sing. olisin huikannut en olisi huikannut
2nd sing. huikkaisit et huikkaisi 2nd sing. olisit huikannut et olisi huikannut
3rd sing. huikkaisi ei huikkaisi 3rd sing. olisi huikannut ei olisi huikannut
1st plur. huikkaisimme emme huikkaisi 1st plur. olisimme huikanneet emme olisi huikanneet
2nd plur. huikkaisitte ette huikkaisi 2nd plur. olisitte huikanneet ette olisi huikanneet
3rd plur. huikkaisivat eivät huikkaisi 3rd plur. olisivat huikanneet eivät olisi huikanneet
passive huikattaisiin ei huikattaisi passive olisi huikattu ei olisi huikattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. huikkaa älä huikkaa 2nd sing. — —
3rd sing. huikatkoon älköön huikatko 3rd sing. olkoon huikannut älköön olko huikannut
1st plur. huikatkaamme älkäämme huikatko 1st plur. — —
2nd plur. huikatkaa älkää huikatko 2nd plur. — —
3rd plur. huikatkoot älkööt huikatko 3rd plur. olkoot huikanneet älkööt olko huikanneet
passive huikattakoon älköön huikattako passive olkoon huikattu älköön olko huikattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huikannen en huikanne 1st sing. lienen huikannut en liene huikannut
2nd sing. huikannet et huikanne 2nd sing. lienet huikannut et liene huikannut
3rd sing. huikannee ei huikanne 3rd sing. lienee huikannut ei liene huikannut
1st plur. huikannemme emme huikanne 1st plur. lienemme huikanneet emme liene huikanneet
2nd plur. huikannette ette huikanne 2nd plur. lienette huikanneet ette liene huikanneet
3rd plur. huikannevat eivät huikanne 3rd plur. lienevät huikanneet eivät liene huikanneet
passive huikattaneen ei huikattane passive lienee huikattu ei liene huikattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st huikata present huikkaava huikattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st huikatakseni huikataksemme
2nd huikataksesi huikataksenne
3rd huikatakseen
huikataksensa
past huikannut huikattu
2nd inessive2 huikatessa huikattaessa agent4 huikkaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st huikatessani huikatessamme
2nd huikatessasi huikatessanne
3rd huikatessaan
huikatessansa
negative huikkaamaton
instructive huikaten —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive huikkaamassa —
elative huikkaamasta —
illative huikkaamaan —
adessive huikkaamalla —
abessive huikkaamatta —
instructive huikkaaman huikattaman
4th3 verbal noun huikkaaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st huikkaamaisillani huikkaamaisillamme
2nd huikkaamaisillasi huikkaamaisillanne
3rd huikkaamaisillaan
huikkaamaisillansa
Synonyms
Derived terms

Further reading

Etymology 2

Unknown

Verb

huikata

  1. (dialectal) Synonym of huikkia
Conjugation
Inflection of huikata (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huikkaan en huikkaa 1st sing. olen huikannut en ole huikannut
2nd sing. huikkaat et huikkaa 2nd sing. olet huikannut et ole huikannut
3rd sing. huikkaa ei huikkaa 3rd sing. on huikannut ei ole huikannut
1st plur. huikkaamme emme huikkaa 1st plur. olemme huikanneet emme ole huikanneet
2nd plur. huikkaatte ette huikkaa 2nd plur. olette huikanneet ette ole huikanneet
3rd plur. huikkaavat eivät huikkaa 3rd plur. ovat huikanneet eivät ole huikanneet
passive huikataan ei huikata passive on huikattu ei ole huikattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huikkasin en huikannut 1st sing. olin huikannut en ollut huikannut
2nd sing. huikkasit et huikannut 2nd sing. olit huikannut et ollut huikannut
3rd sing. huikkasi ei huikannut 3rd sing. oli huikannut ei ollut huikannut
1st plur. huikkasimme emme huikanneet 1st plur. olimme huikanneet emme olleet huikanneet
2nd plur. huikkasitte ette huikanneet 2nd plur. olitte huikanneet ette olleet huikanneet
3rd plur. huikkasivat eivät huikanneet 3rd plur. olivat huikanneet eivät olleet huikanneet
passive huikattiin ei huikattu passive oli huikattu ei ollut huikattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huikkaisin en huikkaisi 1st sing. olisin huikannut en olisi huikannut
2nd sing. huikkaisit et huikkaisi 2nd sing. olisit huikannut et olisi huikannut
3rd sing. huikkaisi ei huikkaisi 3rd sing. olisi huikannut ei olisi huikannut
1st plur. huikkaisimme emme huikkaisi 1st plur. olisimme huikanneet emme olisi huikanneet
2nd plur. huikkaisitte ette huikkaisi 2nd plur. olisitte huikanneet ette olisi huikanneet
3rd plur. huikkaisivat eivät huikkaisi 3rd plur. olisivat huikanneet eivät olisi huikanneet
passive huikattaisiin ei huikattaisi passive olisi huikattu ei olisi huikattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. huikkaa älä huikkaa 2nd sing. — —
3rd sing. huikatkoon älköön huikatko 3rd sing. olkoon huikannut älköön olko huikannut
1st plur. huikatkaamme älkäämme huikatko 1st plur. — —
2nd plur. huikatkaa älkää huikatko 2nd plur. — —
3rd plur. huikatkoot älkööt huikatko 3rd plur. olkoot huikanneet älkööt olko huikanneet
passive huikattakoon älköön huikattako passive olkoon huikattu älköön olko huikattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huikannen en huikanne 1st sing. lienen huikannut en liene huikannut
2nd sing. huikannet et huikanne 2nd sing. lienet huikannut et liene huikannut
3rd sing. huikannee ei huikanne 3rd sing. lienee huikannut ei liene huikannut
1st plur. huikannemme emme huikanne 1st plur. lienemme huikanneet emme liene huikanneet
2nd plur. huikannette ette huikanne 2nd plur. lienette huikanneet ette liene huikanneet
3rd plur. huikannevat eivät huikanne 3rd plur. lienevät huikanneet eivät liene huikanneet
passive huikattaneen ei huikattane passive lienee huikattu ei liene huikattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st huikata present huikkaava huikattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st huikatakseni huikataksemme
2nd huikataksesi huikataksenne
3rd huikatakseen
huikataksensa
past huikannut huikattu
2nd inessive2 huikatessa huikattaessa agent4 huikkaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st huikatessani huikatessamme
2nd huikatessasi huikatessanne
3rd huikatessaan
huikatessansa
negative huikkaamaton
instructive huikaten —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive huikkaamassa —
elative huikkaamasta —
illative huikkaamaan —
adessive huikkaamalla —
abessive huikkaamatta —
instructive huikkaaman huikattaman
4th3 verbal noun huikkaaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st huikkaamaisillani huikkaamaisillamme
2nd huikkaamaisillasi huikkaamaisillanne
3rd huikkaamaisillaan
huikkaamaisillansa
Derived terms
Wikious
Boobota
Sagapedia