karauttaa

Hello, you have come here looking for the meaning of the word karauttaa. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word karauttaa, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say karauttaa in singular and plural. Everything you need to know about the word karauttaa you have here. The definition of the word karauttaa will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofkarauttaa, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

From karahtaa +‎ -uttaa. Compare karista.

Pronunciation

Verb

karauttaa

  1. (intransitive) to rush, to speed, to zoom
  2. (transitive) to crunch, cause to crunch (make a crunching sound)

Conjugation

Inflection of karauttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. karautan en karauta 1st sing. olen karauttanut en ole karauttanut
2nd sing. karautat et karauta 2nd sing. olet karauttanut et ole karauttanut
3rd sing. karauttaa ei karauta 3rd sing. on karauttanut ei ole karauttanut
1st plur. karautamme emme karauta 1st plur. olemme karauttaneet emme ole karauttaneet
2nd plur. karautatte ette karauta 2nd plur. olette karauttaneet ette ole karauttaneet
3rd plur. karauttavat eivät karauta 3rd plur. ovat karauttaneet eivät ole karauttaneet
passive karautetaan ei karauteta passive on karautettu ei ole karautettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. karautin en karauttanut 1st sing. olin karauttanut en ollut karauttanut
2nd sing. karautit et karauttanut 2nd sing. olit karauttanut et ollut karauttanut
3rd sing. karautti ei karauttanut 3rd sing. oli karauttanut ei ollut karauttanut
1st plur. karautimme emme karauttaneet 1st plur. olimme karauttaneet emme olleet karauttaneet
2nd plur. karautitte ette karauttaneet 2nd plur. olitte karauttaneet ette olleet karauttaneet
3rd plur. karauttivat eivät karauttaneet 3rd plur. olivat karauttaneet eivät olleet karauttaneet
passive karautettiin ei karautettu passive oli karautettu ei ollut karautettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. karauttaisin en karauttaisi 1st sing. olisin karauttanut en olisi karauttanut
2nd sing. karauttaisit et karauttaisi 2nd sing. olisit karauttanut et olisi karauttanut
3rd sing. karauttaisi ei karauttaisi 3rd sing. olisi karauttanut ei olisi karauttanut
1st plur. karauttaisimme emme karauttaisi 1st plur. olisimme karauttaneet emme olisi karauttaneet
2nd plur. karauttaisitte ette karauttaisi 2nd plur. olisitte karauttaneet ette olisi karauttaneet
3rd plur. karauttaisivat eivät karauttaisi 3rd plur. olisivat karauttaneet eivät olisi karauttaneet
passive karautettaisiin ei karautettaisi passive olisi karautettu ei olisi karautettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. karauta älä karauta 2nd sing. — —
3rd sing. karauttakoon älköön karauttako 3rd sing. olkoon karauttanut älköön olko karauttanut
1st plur. karauttakaamme älkäämme karauttako 1st plur. — —
2nd plur. karauttakaa älkää karauttako 2nd plur. — —
3rd plur. karauttakoot älkööt karauttako 3rd plur. olkoot karauttaneet älkööt olko karauttaneet
passive karautettakoon älköön karautettako passive olkoon karautettu älköön olko karautettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. karauttanen en karauttane 1st sing. lienen karauttanut en liene karauttanut
2nd sing. karauttanet et karauttane 2nd sing. lienet karauttanut et liene karauttanut
3rd sing. karauttanee ei karauttane 3rd sing. lienee karauttanut ei liene karauttanut
1st plur. karauttanemme emme karauttane 1st plur. lienemme karauttaneet emme liene karauttaneet
2nd plur. karauttanette ette karauttane 2nd plur. lienette karauttaneet ette liene karauttaneet
3rd plur. karauttanevat eivät karauttane 3rd plur. lienevät karauttaneet eivät liene karauttaneet
passive karautettaneen ei karautettane passive lienee karautettu ei liene karautettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st karauttaa present karauttava karautettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st karauttaakseni karauttaaksemme
2nd karauttaaksesi karauttaaksenne
3rd karauttaakseen
karauttaaksensa
past karauttanut karautettu
2nd inessive2 karauttaessa karautettaessa agent4 karauttama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st karauttaessani karauttaessamme
2nd karauttaessasi karauttaessanne
3rd karauttaessaan
karauttaessansa
negative karauttamaton
instructive karauttaen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form karauttaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive karauttamassa —
elative karauttamasta —
illative karauttamaan —
adessive karauttamalla —
abessive karauttamatta —
instructive karauttaman karautettaman
4th3 verbal noun karauttaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st karauttamaisillani karauttamaisillamme
2nd karauttamaisillasi karauttamaisillanne
3rd karauttamaisillaan
karauttamaisillansa

Derived terms

References

  • Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words]‎ (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources; this source is labeled "SSA 1992–2000"), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

Further reading

Wikious
Boobota
Sagapedia