kirja (“book”) + kieli (“language”). Coined by Finnish linguist and author Reinhold von Becker in 1820.
kirjakieli
Inflection of kirjakieli (Kotus type 26/pieni, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | kirjakieli | kirjakielet | |
genitive | kirjakielen | kirjakielten kirjakielien | |
partitive | kirjakieltä | kirjakieliä | |
illative | kirjakieleen | kirjakieliin | |
singular | plural | ||
nominative | kirjakieli | kirjakielet | |
accusative | nom. | kirjakieli | kirjakielet |
gen. | kirjakielen | ||
genitive | kirjakielen | kirjakielten kirjakielien | |
partitive | kirjakieltä | kirjakieliä | |
inessive | kirjakielessä | kirjakielissä | |
elative | kirjakielestä | kirjakielistä | |
illative | kirjakieleen | kirjakieliin | |
adessive | kirjakielellä | kirjakielillä | |
ablative | kirjakieleltä | kirjakieliltä | |
allative | kirjakielelle | kirjakielille | |
essive | kirjakielenä | kirjakielinä | |
translative | kirjakieleksi | kirjakieliksi | |
abessive | kirjakielettä | kirjakielittä | |
instructive | — | kirjakielin | |
comitative | See the possessive forms below. |