meneminen

Hello, you have come here looking for the meaning of the word meneminen. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word meneminen, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say meneminen in singular and plural. Everything you need to know about the word meneminen you have here. The definition of the word meneminen will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofmeneminen, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

mennä +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmeneminen/,
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): me‧ne‧mi‧nen

Noun

meneminen

  1. verbal noun of mennä
    1. going

Declension

Inflection of meneminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative meneminen menemiset
genitive menemisen menemisten
menemisien
partitive menemistä menemisiä
illative menemiseen menemisiin
singular plural
nominative meneminen menemiset
accusative nom. meneminen menemiset
gen. menemisen
genitive menemisen menemisten
menemisien
partitive menemistä menemisiä
inessive menemisessä menemisissä
elative menemisestä menemisistä
illative menemiseen menemisiin
adessive menemisellä menemisillä
ablative menemiseltä menemisiltä
allative menemiselle menemisille
essive menemisenä menemisinä
translative menemiseksi menemisiksi
abessive menemisettä menemisittä
instructive — menemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of meneminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative menemiseni menemiseni
accusative nom. menemiseni menemiseni
gen. menemiseni
genitive menemiseni menemisteni
menemisieni
partitive menemistäni menemisiäni
inessive menemisessäni menemisissäni
elative menemisestäni menemisistäni
illative menemiseeni menemisiini
adessive menemiselläni menemisilläni
ablative menemiseltäni menemisiltäni
allative menemiselleni menemisilleni
essive menemisenäni menemisinäni
translative menemisekseni menemisikseni
abessive menemisettäni menemisittäni
instructive — —
comitative — menemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative menemisesi menemisesi
accusative nom. menemisesi menemisesi
gen. menemisesi
genitive menemisesi menemistesi
menemisiesi
partitive menemistäsi menemisiäsi
inessive menemisessäsi menemisissäsi
elative menemisestäsi menemisistäsi
illative menemiseesi menemisiisi
adessive menemiselläsi menemisilläsi
ablative menemiseltäsi menemisiltäsi
allative menemisellesi menemisillesi
essive menemisenäsi menemisinäsi
translative menemiseksesi menemisiksesi
abessive menemisettäsi menemisittäsi
instructive — —
comitative — menemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative menemisemme menemisemme
accusative nom. menemisemme menemisemme
gen. menemisemme
genitive menemisemme menemistemme
menemisiemme
partitive menemistämme menemisiämme
inessive menemisessämme menemisissämme
elative menemisestämme menemisistämme
illative menemiseemme menemisiimme
adessive menemisellämme menemisillämme
ablative menemiseltämme menemisiltämme
allative menemisellemme menemisillemme
essive menemisenämme menemisinämme
translative menemiseksemme menemisiksemme
abessive menemisettämme menemisittämme
instructive — —
comitative — menemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative menemisenne menemisenne
accusative nom. menemisenne menemisenne
gen. menemisenne
genitive menemisenne menemistenne
menemisienne
partitive menemistänne menemisiänne
inessive menemisessänne menemisissänne
elative menemisestänne menemisistänne
illative menemiseenne menemisiinne
adessive menemisellänne menemisillänne
ablative menemiseltänne menemisiltänne
allative menemisellenne menemisillenne
essive menemisenänne menemisinänne
translative menemiseksenne menemisiksenne
abessive menemisettänne menemisittänne
instructive — —
comitative — menemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative menemisensä menemisensä
accusative nom. menemisensä menemisensä
gen. menemisensä
genitive menemisensä menemistensä
menemisiensä
partitive menemistään
menemistänsä 		menemisiään
menemisiänsä
inessive menemisessään
menemisessänsä 		menemisissään
menemisissänsä
elative menemisestään
menemisestänsä 		menemisistään
menemisistänsä
illative menemiseensä menemisiinsä
adessive menemisellään
menemisellänsä 		menemisillään
menemisillänsä
ablative menemiseltään
menemiseltänsä 		menemisiltään
menemisiltänsä
allative menemiselleen
menemisellensä 		menemisilleen
menemisillensä
essive menemisenään
menemisenänsä 		menemisinään
menemisinänsä
translative menemisekseen
menemiseksensä 		menemisikseen
menemisiksensä
abessive menemisettään
menemisettänsä 		menemisittään
menemisittänsä
instructive — —
comitative — menemisineen
menemisinensä
Wikious
Boobota
Sagapedia