miniä

Hello, you have come here looking for the meaning of the word miniä. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word miniä, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say miniä in singular and plural. Everything you need to know about the word miniä you have here. The definition of the word miniä will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofminiä, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.
See also: minia

Finnish

Pronunciation

Etymology 1

From Proto-Finnic *minijä, from Proto-Uralic *mińä. Cognates include Northern Mansi мань (manʹ), Hungarian meny.

Noun

miniä

  1. daughter-in-law
Declension
Inflection of miniä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative miniä miniät
genitive miniän miniöiden
miniöitten
partitive miniää miniöitä
illative miniään miniöihin
singular plural
nominative miniä miniät
accusative nom. miniä miniät
gen. miniän
genitive miniän miniöiden
miniöitten
miniäin rare
partitive miniää miniöitä
inessive miniässä miniöissä
elative miniästä miniöistä
illative miniään miniöihin
adessive miniällä miniöillä
ablative miniältä miniöiltä
allative miniälle miniöille
essive miniänä miniöinä
translative miniäksi miniöiksi
abessive miniättä miniöittä
instructive miniöin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of miniä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative miniäni miniäni
accusative nom. miniäni miniäni
gen. miniäni
genitive miniäni miniöideni
miniöitteni
miniäini rare
partitive miniääni miniöitäni
inessive miniässäni miniöissäni
elative miniästäni miniöistäni
illative miniääni miniöihini
adessive miniälläni miniöilläni
ablative miniältäni miniöiltäni
allative miniälleni miniöilleni
essive miniänäni miniöinäni
translative miniäkseni miniöikseni
abessive miniättäni miniöittäni
instructive
comitative miniöineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative miniäsi miniäsi
accusative nom. miniäsi miniäsi
gen. miniäsi
genitive miniäsi miniöidesi
miniöittesi
miniäisi rare
partitive miniääsi miniöitäsi
inessive miniässäsi miniöissäsi
elative miniästäsi miniöistäsi
illative miniääsi miniöihisi
adessive miniälläsi miniöilläsi
ablative miniältäsi miniöiltäsi
allative miniällesi miniöillesi
essive miniänäsi miniöinäsi
translative miniäksesi miniöiksesi
abessive miniättäsi miniöittäsi
instructive
comitative miniöinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative miniämme miniämme
accusative nom. miniämme miniämme
gen. miniämme
genitive miniämme miniöidemme
miniöittemme
miniäimme rare
partitive miniäämme miniöitämme
inessive miniässämme miniöissämme
elative miniästämme miniöistämme
illative miniäämme miniöihimme
adessive miniällämme miniöillämme
ablative miniältämme miniöiltämme
allative miniällemme miniöillemme
essive miniänämme miniöinämme
translative miniäksemme miniöiksemme
abessive miniättämme miniöittämme
instructive
comitative miniöinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative miniänne miniänne
accusative nom. miniänne miniänne
gen. miniänne
genitive miniänne miniöidenne
miniöittenne
miniäinne rare
partitive miniäänne miniöitänne
inessive miniässänne miniöissänne
elative miniästänne miniöistänne
illative miniäänne miniöihinne
adessive miniällänne miniöillänne
ablative miniältänne miniöiltänne
allative miniällenne miniöillenne
essive miniänänne miniöinänne
translative miniäksenne miniöiksenne
abessive miniättänne miniöittänne
instructive
comitative miniöinenne
Derived terms
compounds

Further reading

Etymology 2

Noun

miniä

  1. partitive plural of minä

Etymology 3

Noun

miniä

  1. partitive singular of mini

Anagrams