kiitää ohi (“to rush by”) + -vä; ohi + kiitävä
ohikiitävä (comparative ohikiitävämpi, superlative ohikiitävin)
Inflection of ohikiitävä (Kotus type 10/koira, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | ohikiitävä | ohikiitävät | |
genitive | ohikiitävän | ohikiitävien | |
partitive | ohikiitävää | ohikiitäviä | |
illative | ohikiitävään | ohikiitäviin | |
singular | plural | ||
nominative | ohikiitävä | ohikiitävät | |
accusative | nom. | ohikiitävä | ohikiitävät |
gen. | ohikiitävän | ||
genitive | ohikiitävän | ohikiitävien ohikiitäväin rare | |
partitive | ohikiitävää | ohikiitäviä | |
inessive | ohikiitävässä | ohikiitävissä | |
elative | ohikiitävästä | ohikiitävistä | |
illative | ohikiitävään | ohikiitäviin | |
adessive | ohikiitävällä | ohikiitävillä | |
ablative | ohikiitävältä | ohikiitäviltä | |
allative | ohikiitävälle | ohikiitäville | |
essive | ohikiitävänä | ohikiitävinä | |
translative | ohikiitäväksi | ohikiitäviksi | |
abessive | ohikiitävättä | ohikiitävittä | |
instructive | — | ohikiitävin | |
comitative | — | ohikiitävine |