poikanen

From Proto-Finnic *poikainën, equivalent to poika (“boy, son”) +‎ -nen (“diminutive suffix”)

• IPA^(key): /ˈpoi̯kɑnen/,
• Rhymes: -oikɑnen
• Syllabification^(key): poi‧ka‧nen

poikanen

1. diminutive of poika; little boy
2. young (an animal offspring, especially one for which there's no specific term - see hyponyms below)

   Maissa on tyyntä, mutta merellä käy pieni tuulen poikanen.

   It's calm on land, but there's a slight breeze on the sea.

   (literally, “...there's a young wind on the sea...”)

• (little boy): pikkupoika
• (young): poika

• (animal offspring): karitsa, kuutti, tipu, pentu, varsa, vasa, vasikka

• “poikanen”, in Kielitoimiston sanakirja‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03

• kapoinen, poikanne