ratkaisin

Hello, you have come here looking for the meaning of the word ratkaisin. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word ratkaisin, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say ratkaisin in singular and plural. Everything you need to know about the word ratkaisin you have here. The definition of the word ratkaisin will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofratkaisin, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Pronunciation

Etymology 1

ratkaista +‎ -in

Noun

ratkaisin

  1. solver (device or program that solves)
Declension
Inflection of ratkaisin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative ratkaisin ratkaisimet
genitive ratkaisimen ratkaisimien
ratkaisinten
partitive ratkaisinta ratkaisimia
illative ratkaisimeen ratkaisimiin
singular plural
nominative ratkaisin ratkaisimet
accusative nom. ratkaisin ratkaisimet
gen. ratkaisimen
genitive ratkaisimen ratkaisimien
ratkaisinten
partitive ratkaisinta ratkaisimia
inessive ratkaisimessa ratkaisimissa
elative ratkaisimesta ratkaisimista
illative ratkaisimeen ratkaisimiin
adessive ratkaisimella ratkaisimilla
ablative ratkaisimelta ratkaisimilta
allative ratkaisimelle ratkaisimille
essive ratkaisimena ratkaisimina
translative ratkaisimeksi ratkaisimiksi
abessive ratkaisimetta ratkaisimitta
instructive ratkaisimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of ratkaisin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative ratkaisimeni ratkaisimeni
accusative nom. ratkaisimeni ratkaisimeni
gen. ratkaisimeni
genitive ratkaisimeni ratkaisimieni
ratkaisinteni
partitive ratkaisintani ratkaisimiani
inessive ratkaisimessani ratkaisimissani
elative ratkaisimestani ratkaisimistani
illative ratkaisimeeni ratkaisimiini
adessive ratkaisimellani ratkaisimillani
ablative ratkaisimeltani ratkaisimiltani
allative ratkaisimelleni ratkaisimilleni
essive ratkaisimenani ratkaisiminani
translative ratkaisimekseni ratkaisimikseni
abessive ratkaisimettani ratkaisimittani
instructive
comitative ratkaisimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative ratkaisimesi ratkaisimesi
accusative nom. ratkaisimesi ratkaisimesi
gen. ratkaisimesi
genitive ratkaisimesi ratkaisimiesi
ratkaisintesi
partitive ratkaisintasi ratkaisimiasi
inessive ratkaisimessasi ratkaisimissasi
elative ratkaisimestasi ratkaisimistasi
illative ratkaisimeesi ratkaisimiisi
adessive ratkaisimellasi ratkaisimillasi
ablative ratkaisimeltasi ratkaisimiltasi
allative ratkaisimellesi ratkaisimillesi
essive ratkaisimenasi ratkaisiminasi
translative ratkaisimeksesi ratkaisimiksesi
abessive ratkaisimettasi ratkaisimittasi
instructive
comitative ratkaisiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative ratkaisimemme ratkaisimemme
accusative nom. ratkaisimemme ratkaisimemme
gen. ratkaisimemme
genitive ratkaisimemme ratkaisimiemme
ratkaisintemme
partitive ratkaisintamme ratkaisimiamme
inessive ratkaisimessamme ratkaisimissamme
elative ratkaisimestamme ratkaisimistamme
illative ratkaisimeemme ratkaisimiimme
adessive ratkaisimellamme ratkaisimillamme
ablative ratkaisimeltamme ratkaisimiltamme
allative ratkaisimellemme ratkaisimillemme
essive ratkaisimenamme ratkaisiminamme
translative ratkaisimeksemme ratkaisimiksemme
abessive ratkaisimettamme ratkaisimittamme
instructive
comitative ratkaisiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative ratkaisimenne ratkaisimenne
accusative nom. ratkaisimenne ratkaisimenne
gen. ratkaisimenne
genitive ratkaisimenne ratkaisimienne
ratkaisintenne
partitive ratkaisintanne ratkaisimianne
inessive ratkaisimessanne ratkaisimissanne
elative ratkaisimestanne ratkaisimistanne
illative ratkaisimeenne ratkaisimiinne
adessive ratkaisimellanne ratkaisimillanne
ablative ratkaisimeltanne ratkaisimiltanne
allative ratkaisimellenne ratkaisimillenne
essive ratkaisimenanne ratkaisiminanne
translative ratkaisimeksenne ratkaisimiksenne
abessive ratkaisimettanne ratkaisimittanne
instructive
comitative ratkaisiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative ratkaisimensa ratkaisimensa
accusative nom. ratkaisimensa ratkaisimensa
gen. ratkaisimensa
genitive ratkaisimensa ratkaisimiensa
ratkaisintensa
partitive ratkaisintaan
ratkaisintansa
ratkaisimiaan
ratkaisimiansa
inessive ratkaisimessaan
ratkaisimessansa
ratkaisimissaan
ratkaisimissansa
elative ratkaisimestaan
ratkaisimestansa
ratkaisimistaan
ratkaisimistansa
illative ratkaisimeensa ratkaisimiinsa
adessive ratkaisimellaan
ratkaisimellansa
ratkaisimillaan
ratkaisimillansa
ablative ratkaisimeltaan
ratkaisimeltansa
ratkaisimiltaan
ratkaisimiltansa
allative ratkaisimelleen
ratkaisimellensa
ratkaisimilleen
ratkaisimillensa
essive ratkaisimenaan
ratkaisimenansa
ratkaisiminaan
ratkaisiminansa
translative ratkaisimekseen
ratkaisimeksensa
ratkaisimikseen
ratkaisimiksensa
abessive ratkaisimettaan
ratkaisimettansa
ratkaisimittaan
ratkaisimittansa
instructive
comitative ratkaisimineen
ratkaisiminensa

Etymology 2

Verb

ratkaisin

  1. first-person singular past indicative of ratkaista

Anagrams