retkeillä

Hello, you have come here looking for the meaning of the word retkeillä. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word retkeillä, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say retkeillä in singular and plural. Everything you need to know about the word retkeillä you have here. The definition of the word retkeillä will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofretkeillä, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

From retki +‎ -illa.

Pronunciation

Verb

retkeillä

  1. (intransitive) to hike

Conjugation

Inflection of retkeillä (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. retkeilen en retkeile 1st sing. olen retkeillyt en ole retkeillyt
2nd sing. retkeilet et retkeile 2nd sing. olet retkeillyt et ole retkeillyt
3rd sing. retkeilee ei retkeile 3rd sing. on retkeillyt ei ole retkeillyt
1st plur. retkeilemme emme retkeile 1st plur. olemme retkeilleet emme ole retkeilleet
2nd plur. retkeilette ette retkeile 2nd plur. olette retkeilleet ette ole retkeilleet
3rd plur. retkeilevät eivät retkeile 3rd plur. ovat retkeilleet eivät ole retkeilleet
passive retkeillään ei retkeillä passive on retkeilty ei ole retkeilty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. retkeilin en retkeillyt 1st sing. olin retkeillyt en ollut retkeillyt
2nd sing. retkeilit et retkeillyt 2nd sing. olit retkeillyt et ollut retkeillyt
3rd sing. retkeili ei retkeillyt 3rd sing. oli retkeillyt ei ollut retkeillyt
1st plur. retkeilimme emme retkeilleet 1st plur. olimme retkeilleet emme olleet retkeilleet
2nd plur. retkeilitte ette retkeilleet 2nd plur. olitte retkeilleet ette olleet retkeilleet
3rd plur. retkeilivät eivät retkeilleet 3rd plur. olivat retkeilleet eivät olleet retkeilleet
passive retkeiltiin ei retkeilty passive oli retkeilty ei ollut retkeilty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. retkeilisin en retkeilisi 1st sing. olisin retkeillyt en olisi retkeillyt
2nd sing. retkeilisit et retkeilisi 2nd sing. olisit retkeillyt et olisi retkeillyt
3rd sing. retkeilisi ei retkeilisi 3rd sing. olisi retkeillyt ei olisi retkeillyt
1st plur. retkeilisimme emme retkeilisi 1st plur. olisimme retkeilleet emme olisi retkeilleet
2nd plur. retkeilisitte ette retkeilisi 2nd plur. olisitte retkeilleet ette olisi retkeilleet
3rd plur. retkeilisivät eivät retkeilisi 3rd plur. olisivat retkeilleet eivät olisi retkeilleet
passive retkeiltäisiin ei retkeiltäisi passive olisi retkeilty ei olisi retkeilty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. retkeile älä retkeile 2nd sing. — —
3rd sing. retkeilköön älköön retkeilkö 3rd sing. olkoon retkeillyt älköön olko retkeillyt
1st plur. retkeilkäämme älkäämme retkeilkö 1st plur. — —
2nd plur. retkeilkää älkää retkeilkö 2nd plur. — —
3rd plur. retkeilkööt älkööt retkeilkö 3rd plur. olkoot retkeilleet älkööt olko retkeilleet
passive retkeiltäköön älköön retkeiltäkö passive olkoon retkeilty älköön olko retkeilty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. retkeillen en retkeille 1st sing. lienen retkeillyt en liene retkeillyt
2nd sing. retkeillet et retkeille 2nd sing. lienet retkeillyt et liene retkeillyt
3rd sing. retkeillee ei retkeille 3rd sing. lienee retkeillyt ei liene retkeillyt
1st plur. retkeillemme emme retkeille 1st plur. lienemme retkeilleet emme liene retkeilleet
2nd plur. retkeillette ette retkeille 2nd plur. lienette retkeilleet ette liene retkeilleet
3rd plur. retkeillevät eivät retkeille 3rd plur. lienevät retkeilleet eivät liene retkeilleet
passive retkeiltäneen ei retkeiltäne passive lienee retkeilty ei liene retkeilty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st retkeillä present retkeilevä retkeiltävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st retkeilläkseni retkeilläksemme
2nd retkeilläksesi retkeilläksenne
3rd retkeilläkseen
retkeilläksensä
past retkeillyt retkeilty
2nd inessive2 retkeillessä retkeiltäessä agent4 retkeilemä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st retkeillessäni retkeillessämme
2nd retkeillessäsi retkeillessänne
3rd retkeillessään
retkeillessänsä
negative retkeilemätön
instructive retkeillen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive retkeilemässä —
elative retkeilemästä —
illative retkeilemään —
adessive retkeilemällä —
abessive retkeilemättä —
instructive retkeilemän retkeiltämän
4th3 verbal noun retkeileminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st retkeilemäisilläni retkeilemäisillämme
2nd retkeilemäisilläsi retkeilemäisillänne
3rd retkeilemäisillään
retkeilemäisillänsä

Derived terms

Further reading

Anagrams

Wikious
Boobota
Sagapedia