ruuni + -kko, from dialectal ruuni, pruuni (“brown”), which is borrowed from Swedish brun.
ruunikko
Inflection of ruunikko (Kotus type 4*A/laatikko, kk-k gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | ruunikko | ruunikot | |
genitive | ruunikon | ruunikkojen ruunikoiden ruunikoitten | |
partitive | ruunikkoa | ruunikkoja ruunikoita | |
illative | ruunikkoon | ruunikkoihin ruunikoihin | |
singular | plural | ||
nominative | ruunikko | ruunikot | |
accusative | nom. | ruunikko | ruunikot |
gen. | ruunikon | ||
genitive | ruunikon | ruunikkojen ruunikoiden ruunikoitten | |
partitive | ruunikkoa | ruunikkoja ruunikoita | |
inessive | ruunikossa | ruunikoissa | |
elative | ruunikosta | ruunikoista | |
illative | ruunikkoon | ruunikkoihin ruunikoihin | |
adessive | ruunikolla | ruunikoilla | |
ablative | ruunikolta | ruunikoilta | |
allative | ruunikolle | ruunikoille | |
essive | ruunikkona | ruunikkoina | |
translative | ruunikoksi | ruunikoiksi | |
abessive | ruunikotta | ruunikoitta | |
instructive | — | ruunikoin | |
comitative | See the possessive forms below. |