sovitus

Hello, you have come here looking for the meaning of the word sovitus. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word sovitus, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say sovitus in singular and plural. Everything you need to know about the word sovitus you have here. The definition of the word sovitus will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofsovitus, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

sovittaa +‎ -us

Pronunciation

Noun

sovitus

  1. fitting (act of trying on clothes)
  2. (music) arrangement
  3. atonement, reconciliation
  4. adapting, coordination

Declension

Inflection of sovitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative sovitus sovitukset
genitive sovituksen sovitusten
sovituksien
partitive sovitusta sovituksia
illative sovitukseen sovituksiin
singular plural
nominative sovitus sovitukset
accusative nom. sovitus sovitukset
gen. sovituksen
genitive sovituksen sovitusten
sovituksien
partitive sovitusta sovituksia
inessive sovituksessa sovituksissa
elative sovituksesta sovituksista
illative sovitukseen sovituksiin
adessive sovituksella sovituksilla
ablative sovitukselta sovituksilta
allative sovitukselle sovituksille
essive sovituksena sovituksina
translative sovitukseksi sovituksiksi
abessive sovituksetta sovituksitta
instructive — sovituksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of sovitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative sovitukseni sovitukseni
accusative nom. sovitukseni sovitukseni
gen. sovitukseni
genitive sovitukseni sovitusteni
sovituksieni
partitive sovitustani sovituksiani
inessive sovituksessani sovituksissani
elative sovituksestani sovituksistani
illative sovitukseeni sovituksiini
adessive sovituksellani sovituksillani
ablative sovitukseltani sovituksiltani
allative sovitukselleni sovituksilleni
essive sovituksenani sovituksinani
translative sovituksekseni sovituksikseni
abessive sovituksettani sovituksittani
instructive — —
comitative — sovituksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative sovituksesi sovituksesi
accusative nom. sovituksesi sovituksesi
gen. sovituksesi
genitive sovituksesi sovitustesi
sovituksiesi
partitive sovitustasi sovituksiasi
inessive sovituksessasi sovituksissasi
elative sovituksestasi sovituksistasi
illative sovitukseesi sovituksiisi
adessive sovituksellasi sovituksillasi
ablative sovitukseltasi sovituksiltasi
allative sovituksellesi sovituksillesi
essive sovituksenasi sovituksinasi
translative sovitukseksesi sovituksiksesi
abessive sovituksettasi sovituksittasi
instructive — —
comitative — sovituksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative sovituksemme sovituksemme
accusative nom. sovituksemme sovituksemme
gen. sovituksemme
genitive sovituksemme sovitustemme
sovituksiemme
partitive sovitustamme sovituksiamme
inessive sovituksessamme sovituksissamme
elative sovituksestamme sovituksistamme
illative sovitukseemme sovituksiimme
adessive sovituksellamme sovituksillamme
ablative sovitukseltamme sovituksiltamme
allative sovituksellemme sovituksillemme
essive sovituksenamme sovituksinamme
translative sovitukseksemme sovituksiksemme
abessive sovituksettamme sovituksittamme
instructive — —
comitative — sovituksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative sovituksenne sovituksenne
accusative nom. sovituksenne sovituksenne
gen. sovituksenne
genitive sovituksenne sovitustenne
sovituksienne
partitive sovitustanne sovituksianne
inessive sovituksessanne sovituksissanne
elative sovituksestanne sovituksistanne
illative sovitukseenne sovituksiinne
adessive sovituksellanne sovituksillanne
ablative sovitukseltanne sovituksiltanne
allative sovituksellenne sovituksillenne
essive sovituksenanne sovituksinanne
translative sovitukseksenne sovituksiksenne
abessive sovituksettanne sovituksittanne
instructive — —
comitative — sovituksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative sovituksensa sovituksensa
accusative nom. sovituksensa sovituksensa
gen. sovituksensa
genitive sovituksensa sovitustensa
sovituksiensa
partitive sovitustaan
sovitustansa 		sovituksiaan
sovituksiansa
inessive sovituksessaan
sovituksessansa 		sovituksissaan
sovituksissansa
elative sovituksestaan
sovituksestansa 		sovituksistaan
sovituksistansa
illative sovitukseensa sovituksiinsa
adessive sovituksellaan
sovituksellansa 		sovituksillaan
sovituksillansa
ablative sovitukseltaan
sovitukseltansa 		sovituksiltaan
sovituksiltansa
allative sovitukselleen
sovituksellensa 		sovituksilleen
sovituksillensa
essive sovituksenaan
sovituksenansa 		sovituksinaan
sovituksinansa
translative sovituksekseen
sovitukseksensa 		sovituksikseen
sovituksiksensa
abessive sovituksettaan
sovituksettansa 		sovituksittaan
sovituksittansa
instructive — —
comitative — sovituksineen
sovituksinensa

Derived terms

compounds

Further reading

Anagrams

Wikious
Boobota
Sagapedia