suuntia

Hello, you have come here looking for the meaning of the word suuntia. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word suuntia, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say suuntia in singular and plural. Everything you need to know about the word suuntia you have here. The definition of the word suuntia will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofsuuntia, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology 1

suunta (“direction”) +‎ -ia

Pronunciation

Verb

suuntia

  1. (transitive) to take the bearings (to determine the bearing to sthg)
Conjugation
Inflection of suuntia (Kotus type 61*J/sallia, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suunnin en suunni 1st sing. olen suuntinut en ole suuntinut
2nd sing. suunnit et suunni 2nd sing. olet suuntinut et ole suuntinut
3rd sing. suuntii ei suunni 3rd sing. on suuntinut ei ole suuntinut
1st plur. suunnimme emme suunni 1st plur. olemme suuntineet emme ole suuntineet
2nd plur. suunnitte ette suunni 2nd plur. olette suuntineet ette ole suuntineet
3rd plur. suuntivat eivät suunni 3rd plur. ovat suuntineet eivät ole suuntineet
passive suunnitaan ei suunnita passive on suunnittu ei ole suunnittu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suunnin en suuntinut 1st sing. olin suuntinut en ollut suuntinut
2nd sing. suunnit et suuntinut 2nd sing. olit suuntinut et ollut suuntinut
3rd sing. suunti ei suuntinut 3rd sing. oli suuntinut ei ollut suuntinut
1st plur. suunnimme emme suuntineet 1st plur. olimme suuntineet emme olleet suuntineet
2nd plur. suunnitte ette suuntineet 2nd plur. olitte suuntineet ette olleet suuntineet
3rd plur. suuntivat eivät suuntineet 3rd plur. olivat suuntineet eivät olleet suuntineet
passive suunnittiin ei suunnittu passive oli suunnittu ei ollut suunnittu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suuntisin en suuntisi 1st sing. olisin suuntinut en olisi suuntinut
2nd sing. suuntisit et suuntisi 2nd sing. olisit suuntinut et olisi suuntinut
3rd sing. suuntisi ei suuntisi 3rd sing. olisi suuntinut ei olisi suuntinut
1st plur. suuntisimme emme suuntisi 1st plur. olisimme suuntineet emme olisi suuntineet
2nd plur. suuntisitte ette suuntisi 2nd plur. olisitte suuntineet ette olisi suuntineet
3rd plur. suuntisivat eivät suuntisi 3rd plur. olisivat suuntineet eivät olisi suuntineet
passive suunnittaisiin ei suunnittaisi passive olisi suunnittu ei olisi suunnittu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. suunni älä suunni 2nd sing. — —
3rd sing. suuntikoon älköön suuntiko 3rd sing. olkoon suuntinut älköön olko suuntinut
1st plur. suuntikaamme älkäämme suuntiko 1st plur. — —
2nd plur. suuntikaa älkää suuntiko 2nd plur. — —
3rd plur. suuntikoot älkööt suuntiko 3rd plur. olkoot suuntineet älkööt olko suuntineet
passive suunnittakoon älköön suunnittako passive olkoon suunnittu älköön olko suunnittu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. suuntinen en suuntine 1st sing. lienen suuntinut en liene suuntinut
2nd sing. suuntinet et suuntine 2nd sing. lienet suuntinut et liene suuntinut
3rd sing. suuntinee ei suuntine 3rd sing. lienee suuntinut ei liene suuntinut
1st plur. suuntinemme emme suuntine 1st plur. lienemme suuntineet emme liene suuntineet
2nd plur. suuntinette ette suuntine 2nd plur. lienette suuntineet ette liene suuntineet
3rd plur. suuntinevat eivät suuntine 3rd plur. lienevät suuntineet eivät liene suuntineet
passive suunnittaneen ei suunnittane passive lienee suunnittu ei liene suunnittu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st suuntia present suuntiva suunnittava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st suuntiakseni suuntiaksemme
2nd suuntiaksesi suuntiaksenne
3rd suuntiakseen
suuntiaksensa
past suuntinut suunnittu
2nd inessive2 suuntiessa suunnittaessa agent4 suuntima
Possessive forms
Person sing. plur.
1st suuntiessani suuntiessamme
2nd suuntiessasi suuntiessanne
3rd suuntiessaan
suuntiessansa
negative suuntimaton
instructive suuntien —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive suuntimassa —
elative suuntimasta —
illative suuntimaan —
adessive suuntimalla —
abessive suuntimatta —
instructive suuntiman suunnittaman
4th3 verbal noun suuntiminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st suuntimaisillani suuntimaisillamme
2nd suuntimaisillasi suuntimaisillanne
3rd suuntimaisillaan
suuntimaisillansa
Derived terms

Further reading

Etymology 2

Pronunciation

Noun

suuntia

  1. partitive plural of suunta

Anagrams

Wikious
Boobota
Sagapedia