suvata

Hello, you have come here looking for the meaning of the word suvata. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word suvata, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say suvata in singular and plural. Everything you need to know about the word suvata you have here. The definition of the word suvata will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofsuvata, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Ingrian

Etymology

Cognates include Finnish suvaita (“to tolerate”) and Estonian suvada (“to like”).

Pronunciation

Verb

suvata

  1. (transitive, usually atelic) to love; like
    Miä suvvaan miun mammaa. ― I love my mother.
    • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 92:
      Ei suvvaa hää teijen veljää.
      He doesn't like your kind.
  2. (transitive, usually atelic) to hug; embrace
    Miša suvais hänen morsiaa. ― Miša hugged his fiancée.

Conjugation

Conjugation of suvata (type 16/maata, no gradation, gemination)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular suvvaan en suvvaa 1st singular oon suvant, oon suvannut en oo suvant, en oo suvannut
2nd singular suvvaat et suvvaa 2nd singular oot suvant, oot suvannut et oo suvant, et oo suvannut
3rd singular suvajaa ei suvvaa 3rd singular ono suvant, ono suvannut ei oo suvant, ei oo suvannut
1st plural suvvaamma emmä suvvaa 1st plural oomma suvanneet emmä oo suvanneet
2nd plural suvvaatta että suvvaa 2nd plural ootta suvanneet että oo suvanneet
3rd plural suvajaat1), suvvaavat2), suvataa evät suvvaa, ei suvata 3rd plural ovat suvanneet evät oo suvanneet, ei oo suvattu
impersonal suvataa ei suvata impersonal ono suvattu ei oo suvattu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular suvaisin en suvant, en suvannut 1st singular olin suvant, olin suvannut en olt suvant, en olt suvannut
2nd singular suvaisit, suvvaist1) et suvant, et suvannut 2nd singular olit suvant, olit suvannut et olt suvant, et olt suvannut
3rd singular suvais ei suvant, ei suvannut 3rd singular oli suvant, oli suvannut ei olt suvant, ei olt suvannut
1st plural suvaisimma emmä suvanneet 1st plural olimma suvanneet emmä olleet suvanneet
2nd plural suvaisitta että suvanneet 2nd plural olitta suvanneet että olleet suvanneet
3rd plural suvaisiit1), suvaisivat2), suvattii evät suvanneet, ei suvattu 3rd plural olivat suvanneet evät olleet suvanneet, ei olt suvattu
impersonal suvattii ei suvattu impersonal oli suvattu ei olt suvattu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular suvajaisin en suvajais 1st singular olisin suvant, olisin suvannut en olis suvant, en olis suvannut
2nd singular suvajaisit, suvajaist1) et suvajais 2nd singular olisit suvant, olisit suvannut et olis suvant, et olis suvannut
3rd singular suvajais ei suvajais 3rd singular olis suvant, olis suvannut ei olis suvant, ei olis suvannut
1st plural suvajaisimma emmä suvajais 1st plural olisimma suvanneet emmä olis suvanneet
2nd plural suvajaisitta että suvajais 2nd plural olisitta suvanneet että olis suvanneet
3rd plural suvajaisiit1), suvajaisivat2), suvattais evät suvajais, ei suvattais 3rd plural olisivat suvanneet evät olis suvanneet, ei olis suvattu
impersonal suvattais ei suvattais impersonal olis suvattu ei olis suvattu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular suvvaa elä suvvaa 2nd singular oo suvant, oo suvannut elä oo suvant, elä oo suvannut
3rd singular suvatkoo elköö suvatko 3rd singular olkoo suvant, olkoo suvannut elköö olko suvant, elköö olko suvannut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural suvatkaa elkää suvatko 2nd plural olkaa suvanneet elkää olko suvanneet
3rd plural suvatkoot elkööt suvatko, elköö suvattako 3rd plural olkoot suvanneet elkööt olko suvanneet, elköö olko suvattu
impersonal suvattakkoo elköö suvattako impersonal olkoo suvattu elköö olko suvattu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular suvannen en suvanne
2nd singular suvannet et suvanne
3rd singular suvannoo ei suvanne
1st plural suvannemma emmä suvanne
2nd plural suvannetta että suvanne
3rd plural suvannoot evät suvanne, ei suvattane
impersonal suvattannoo ei suvattane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st suvata present suvvaava suvattava
2nd inessive suvatees past suvant, suvannut suvattu
instructive suvaten 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (suvatkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative suvvaamaa
inessive suvvaamaas
elative suvvaamast
abessive suvvaamata
4th nominative suvvaamiin
partitive suvvaamista, suvvaamist

Synonyms

Derived terms

Descendants

  • →? Votic: suvatõ

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 552
  • Olga I. Konkova, Nikita A. Dyachkov (2014) Inkeroin Keel: Пособие по Ижорскому Языку‎, →ISBN, page 75
Wikious
Boobota
Sagapedia