särkeä

Hello, you have come here looking for the meaning of the word särkeä. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word särkeä, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say särkeä in singular and plural. Everything you need to know about the word särkeä you have here. The definition of the word särkeä will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofsärkeä, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *särkedäk, from Proto-Finno-Ugric *ćärke-. Cognates include Hungarian sért (to injure).

Pronunciation

Verb

särkeä

  1. (transitive) to break, shatter, smash (cause to break into two or more pieces)
  2. (impersonal + partitive or + illative) to be sore, ache
    Jalkojani särkee.My legs are sore.
    Jalkoihini särkee.My legs are sore.
Conjugation
Inflection of särkeä (Kotus type 58*L/laskea, k-j gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. särjen en särje 1st sing. olen särkenyt en ole särkenyt
2nd sing. särjet et särje 2nd sing. olet särkenyt et ole särkenyt
3rd sing. särkee ei särje 3rd sing. on särkenyt ei ole särkenyt
1st plur. särjemme emme särje 1st plur. olemme särkeneet emme ole särkeneet
2nd plur. särjette ette särje 2nd plur. olette särkeneet ette ole särkeneet
3rd plur. särkevät eivät särje 3rd plur. ovat särkeneet eivät ole särkeneet
passive särjetään ei särjetä passive on särjetty ei ole särjetty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. särjin en särkenyt 1st sing. olin särkenyt en ollut särkenyt
2nd sing. särjit et särkenyt 2nd sing. olit särkenyt et ollut särkenyt
3rd sing. särki ei särkenyt 3rd sing. oli särkenyt ei ollut särkenyt
1st plur. särjimme emme särkeneet 1st plur. olimme särkeneet emme olleet särkeneet
2nd plur. särjitte ette särkeneet 2nd plur. olitte särkeneet ette olleet särkeneet
3rd plur. särkivät eivät särkeneet 3rd plur. olivat särkeneet eivät olleet särkeneet
passive särjettiin ei särjetty passive oli särjetty ei ollut särjetty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. särkisin en särkisi 1st sing. olisin särkenyt en olisi särkenyt
2nd sing. särkisit et särkisi 2nd sing. olisit särkenyt et olisi särkenyt
3rd sing. särkisi ei särkisi 3rd sing. olisi särkenyt ei olisi särkenyt
1st plur. särkisimme emme särkisi 1st plur. olisimme särkeneet emme olisi särkeneet
2nd plur. särkisitte ette särkisi 2nd plur. olisitte särkeneet ette olisi särkeneet
3rd plur. särkisivät eivät särkisi 3rd plur. olisivat särkeneet eivät olisi särkeneet
passive särjettäisiin ei särjettäisi passive olisi särjetty ei olisi särjetty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. särje älä särje 2nd sing.
3rd sing. särkeköön älköön särkekö 3rd sing. olkoon särkenyt älköön olko särkenyt
1st plur. särkekäämme älkäämme särkekö 1st plur.
2nd plur. särkekää älkää särkekö 2nd plur.
3rd plur. särkekööt älkööt särkekö 3rd plur. olkoot särkeneet älkööt olko särkeneet
passive särjettäköön älköön särjettäkö passive olkoon särjetty älköön olko särjetty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. särkenen en särkene 1st sing. lienen särkenyt en liene särkenyt
2nd sing. särkenet et särkene 2nd sing. lienet särkenyt et liene särkenyt
3rd sing. särkenee ei särkene 3rd sing. lienee särkenyt ei liene särkenyt
1st plur. särkenemme emme särkene 1st plur. lienemme särkeneet emme liene särkeneet
2nd plur. särkenette ette särkene 2nd plur. lienette särkeneet ette liene särkeneet
3rd plur. särkenevät eivät särkene 3rd plur. lienevät särkeneet eivät liene särkeneet
passive särjettäneen ei särjettäne passive lienee särjetty ei liene särjetty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st särkeä present särkevä särjettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st särkeäkseni särkeäksemme
2nd särkeäksesi särkeäksenne
3rd särkeäkseen
särkeäksensä
past särkenyt särjetty
2nd inessive2 särkiessä särjettäessä agent4 särkemä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st särkiessäni särkiessämme
2nd särkiessäsi särkiessänne
3rd särkiessään
särkiessänsä
negative särkemätön
instructive särkien
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive särkemässä
elative särkemästä
illative särkemään
adessive särkemällä
abessive särkemättä
instructive särkemän särjettämän
4th3 verbal noun särkeminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st särkemäisilläni särkemäisillämme
2nd särkemäisilläsi särkemäisillänne
3rd särkemäisillään
särkemäisillänsä
Synonyms
Derived terms
adverbs
nouns
verbs
See also

Further reading

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

Noun

särkeä

  1. partitive singular of särki