tavanomainen

Hello, you have come here looking for the meaning of the word tavanomainen. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word tavanomainen, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say tavanomainen in singular and plural. Everything you need to know about the word tavanomainen you have here. The definition of the word tavanomainen will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition oftavanomainen, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

tavan (“of a habit, of a convention”) +‎ omainen (“alike”)

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtɑʋɑnˌomɑi̯nen/,
  • Rhymes: -omɑinen
  • Hyphenation(key): tavan‧omai‧nen

Adjective

tavanomainen (comparative tavanomaisempi, superlative tavanomaisin)

  1. conventional (pertaining to a convention)
  2. commonplace, ordinary, conventional (having no remarkable characteristics)
  3. ordinary, mundane (not new)
  4. habitual (regular or usual)
  5. habitual (recurring)

Declension

Inflection of tavanomainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative tavanomainen tavanomaiset
genitive tavanomaisen tavanomaisten
tavanomaisien
partitive tavanomaista tavanomaisia
illative tavanomaiseen tavanomaisiin
singular plural
nominative tavanomainen tavanomaiset
accusative nom. tavanomainen tavanomaiset
gen. tavanomaisen
genitive tavanomaisen tavanomaisten
tavanomaisien
partitive tavanomaista tavanomaisia
inessive tavanomaisessa tavanomaisissa
elative tavanomaisesta tavanomaisista
illative tavanomaiseen tavanomaisiin
adessive tavanomaisella tavanomaisilla
ablative tavanomaiselta tavanomaisilta
allative tavanomaiselle tavanomaisille
essive tavanomaisena tavanomaisina
translative tavanomaiseksi tavanomaisiksi
abessive tavanomaisetta tavanomaisitta
instructive — tavanomaisin
comitative — tavanomaisine
Possessive forms of tavanomainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative tavanomaiseni tavanomaiseni
accusative nom. tavanomaiseni tavanomaiseni
gen. tavanomaiseni
genitive tavanomaiseni tavanomaisteni
tavanomaisieni
partitive tavanomaistani tavanomaisiani
inessive tavanomaisessani tavanomaisissani
elative tavanomaisestani tavanomaisistani
illative tavanomaiseeni tavanomaisiini
adessive tavanomaisellani tavanomaisillani
ablative tavanomaiseltani tavanomaisiltani
allative tavanomaiselleni tavanomaisilleni
essive tavanomaisenani tavanomaisinani
translative tavanomaisekseni tavanomaisikseni
abessive tavanomaisettani tavanomaisittani
instructive — —
comitative — tavanomaisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative tavanomaisesi tavanomaisesi
accusative nom. tavanomaisesi tavanomaisesi
gen. tavanomaisesi
genitive tavanomaisesi tavanomaistesi
tavanomaisiesi
partitive tavanomaistasi tavanomaisiasi
inessive tavanomaisessasi tavanomaisissasi
elative tavanomaisestasi tavanomaisistasi
illative tavanomaiseesi tavanomaisiisi
adessive tavanomaisellasi tavanomaisillasi
ablative tavanomaiseltasi tavanomaisiltasi
allative tavanomaisellesi tavanomaisillesi
essive tavanomaisenasi tavanomaisinasi
translative tavanomaiseksesi tavanomaisiksesi
abessive tavanomaisettasi tavanomaisittasi
instructive — —
comitative — tavanomaisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative tavanomaisemme tavanomaisemme
accusative nom. tavanomaisemme tavanomaisemme
gen. tavanomaisemme
genitive tavanomaisemme tavanomaistemme
tavanomaisiemme
partitive tavanomaistamme tavanomaisiamme
inessive tavanomaisessamme tavanomaisissamme
elative tavanomaisestamme tavanomaisistamme
illative tavanomaiseemme tavanomaisiimme
adessive tavanomaisellamme tavanomaisillamme
ablative tavanomaiseltamme tavanomaisiltamme
allative tavanomaisellemme tavanomaisillemme
essive tavanomaisenamme tavanomaisinamme
translative tavanomaiseksemme tavanomaisiksemme
abessive tavanomaisettamme tavanomaisittamme
instructive — —
comitative — tavanomaisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative tavanomaisenne tavanomaisenne
accusative nom. tavanomaisenne tavanomaisenne
gen. tavanomaisenne
genitive tavanomaisenne tavanomaistenne
tavanomaisienne
partitive tavanomaistanne tavanomaisianne
inessive tavanomaisessanne tavanomaisissanne
elative tavanomaisestanne tavanomaisistanne
illative tavanomaiseenne tavanomaisiinne
adessive tavanomaisellanne tavanomaisillanne
ablative tavanomaiseltanne tavanomaisiltanne
allative tavanomaisellenne tavanomaisillenne
essive tavanomaisenanne tavanomaisinanne
translative tavanomaiseksenne tavanomaisiksenne
abessive tavanomaisettanne tavanomaisittanne
instructive — —
comitative — tavanomaisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative tavanomaisensa tavanomaisensa
accusative nom. tavanomaisensa tavanomaisensa
gen. tavanomaisensa
genitive tavanomaisensa tavanomaistensa
tavanomaisiensa
partitive tavanomaistaan
tavanomaistansa 		tavanomaisiaan
tavanomaisiansa
inessive tavanomaisessaan
tavanomaisessansa 		tavanomaisissaan
tavanomaisissansa
elative tavanomaisestaan
tavanomaisestansa 		tavanomaisistaan
tavanomaisistansa
illative tavanomaiseensa tavanomaisiinsa
adessive tavanomaisellaan
tavanomaisellansa 		tavanomaisillaan
tavanomaisillansa
ablative tavanomaiseltaan
tavanomaiseltansa 		tavanomaisiltaan
tavanomaisiltansa
allative tavanomaiselleen
tavanomaisellensa 		tavanomaisilleen
tavanomaisillensa
essive tavanomaisenaan
tavanomaisenansa 		tavanomaisinaan
tavanomaisinansa
translative tavanomaisekseen
tavanomaiseksensa 		tavanomaisikseen
tavanomaisiksensa
abessive tavanomaisettaan
tavanomaisettansa 		tavanomaisittaan
tavanomaisittansa
instructive — —
comitative — tavanomaisineen
tavanomaisinensa

Synonyms

Antonyms

Derived terms

(compounds):

Further reading

Wikious
Boobota
Sagapedia