vannotus

Hello, you have come here looking for the meaning of the word vannotus. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word vannotus, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say vannotus in singular and plural. Everything you need to know about the word vannotus you have here. The definition of the word vannotus will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofvannotus, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Finnish

Etymology

vannottaa +‎ -us

Pronunciation

Noun

vannotus

  1. the action of making someone swear (like an oath)

Declension

Inflection of vannotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative vannotus vannotukset
genitive vannotuksen vannotusten
vannotuksien
partitive vannotusta vannotuksia
illative vannotukseen vannotuksiin
singular plural
nominative vannotus vannotukset
accusative nom. vannotus vannotukset
gen. vannotuksen
genitive vannotuksen vannotusten
vannotuksien
partitive vannotusta vannotuksia
inessive vannotuksessa vannotuksissa
elative vannotuksesta vannotuksista
illative vannotukseen vannotuksiin
adessive vannotuksella vannotuksilla
ablative vannotukselta vannotuksilta
allative vannotukselle vannotuksille
essive vannotuksena vannotuksina
translative vannotukseksi vannotuksiksi
abessive vannotuksetta vannotuksitta
instructive — vannotuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vannotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vannotukseni vannotukseni
accusative nom. vannotukseni vannotukseni
gen. vannotukseni
genitive vannotukseni vannotusteni
vannotuksieni
partitive vannotustani vannotuksiani
inessive vannotuksessani vannotuksissani
elative vannotuksestani vannotuksistani
illative vannotukseeni vannotuksiini
adessive vannotuksellani vannotuksillani
ablative vannotukseltani vannotuksiltani
allative vannotukselleni vannotuksilleni
essive vannotuksenani vannotuksinani
translative vannotuksekseni vannotuksikseni
abessive vannotuksettani vannotuksittani
instructive — —
comitative — vannotuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vannotuksesi vannotuksesi
accusative nom. vannotuksesi vannotuksesi
gen. vannotuksesi
genitive vannotuksesi vannotustesi
vannotuksiesi
partitive vannotustasi vannotuksiasi
inessive vannotuksessasi vannotuksissasi
elative vannotuksestasi vannotuksistasi
illative vannotukseesi vannotuksiisi
adessive vannotuksellasi vannotuksillasi
ablative vannotukseltasi vannotuksiltasi
allative vannotuksellesi vannotuksillesi
essive vannotuksenasi vannotuksinasi
translative vannotukseksesi vannotuksiksesi
abessive vannotuksettasi vannotuksittasi
instructive — —
comitative — vannotuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vannotuksemme vannotuksemme
accusative nom. vannotuksemme vannotuksemme
gen. vannotuksemme
genitive vannotuksemme vannotustemme
vannotuksiemme
partitive vannotustamme vannotuksiamme
inessive vannotuksessamme vannotuksissamme
elative vannotuksestamme vannotuksistamme
illative vannotukseemme vannotuksiimme
adessive vannotuksellamme vannotuksillamme
ablative vannotukseltamme vannotuksiltamme
allative vannotuksellemme vannotuksillemme
essive vannotuksenamme vannotuksinamme
translative vannotukseksemme vannotuksiksemme
abessive vannotuksettamme vannotuksittamme
instructive — —
comitative — vannotuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vannotuksenne vannotuksenne
accusative nom. vannotuksenne vannotuksenne
gen. vannotuksenne
genitive vannotuksenne vannotustenne
vannotuksienne
partitive vannotustanne vannotuksianne
inessive vannotuksessanne vannotuksissanne
elative vannotuksestanne vannotuksistanne
illative vannotukseenne vannotuksiinne
adessive vannotuksellanne vannotuksillanne
ablative vannotukseltanne vannotuksiltanne
allative vannotuksellenne vannotuksillenne
essive vannotuksenanne vannotuksinanne
translative vannotukseksenne vannotuksiksenne
abessive vannotuksettanne vannotuksittanne
instructive — —
comitative — vannotuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vannotuksensa vannotuksensa
accusative nom. vannotuksensa vannotuksensa
gen. vannotuksensa
genitive vannotuksensa vannotustensa
vannotuksiensa
partitive vannotustaan
vannotustansa 		vannotuksiaan
vannotuksiansa
inessive vannotuksessaan
vannotuksessansa 		vannotuksissaan
vannotuksissansa
elative vannotuksestaan
vannotuksestansa 		vannotuksistaan
vannotuksistansa
illative vannotukseensa vannotuksiinsa
adessive vannotuksellaan
vannotuksellansa 		vannotuksillaan
vannotuksillansa
ablative vannotukseltaan
vannotukseltansa 		vannotuksiltaan
vannotuksiltansa
allative vannotukselleen
vannotuksellensa 		vannotuksilleen
vannotuksillensa
essive vannotuksenaan
vannotuksenansa 		vannotuksinaan
vannotuksinansa
translative vannotuksekseen
vannotukseksensa 		vannotuksikseen
vannotuksiksensa
abessive vannotuksettaan
vannotuksettansa 		vannotuksittaan
vannotuksittansa
instructive — —
comitative — vannotuksineen
vannotuksinensa

Further reading

Latvian

Participle

vannotus

  1. accusative plural masculine of vannots
Wikious
Boobota
Sagapedia