viimäin

Hello, you have come here looking for the meaning of the word viimäin. In DICTIOUS you will not only get to know all the dictionary meanings for the word viimäin, but we will also tell you about its etymology, its characteristics and you will know how to say viimäin in singular and plural. Everything you need to know about the word viimäin you have here. The definition of the word viimäin will help you to be more precise and correct when speaking or writing your texts. Knowing the definition ofviimäin, as well as those of other words, enriches your vocabulary and provides you with more and better linguistic resources.

Ingrian

Alternative forms

Etymology

From Proto-Finnic *viimäinen. Cognates include dialectal Finnish viimänen and Estonian viimane.

Pronunciation

Adjective

viimäin (not comparable)

  1. last, final
    • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 10:
      Sanan lopus, tali sanan viimäisen slogan lopus voijaa olla vaa konsonantat n, s, t, l, r.
      At the end of a word, or at the end of the final syllable of a word there can only be the consonants n, s, t, l, r.

Declension

Declension of viimäin (type 1/kärpäin, no gradation)
singular plural
nominative viimäin viimäiset
genitive viimäisen viimäisiin
partitive viimäistä, viimäist viimäisiä
illative viimäisee viimäisii
inessive viimäisees viimäisiis
elative viimäisest viimäisist
allative viimäiselle viimäisille
adessive viimäiseel viimäisiil
ablative viimäiselt viimäisilt
translative viimäiseks viimäisiks
essive viimäisennä, viimäiseen viimäisinnä, viimäisiin
exessive1) viimäisent viimäisint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 673
Wikious
Boobota
Sagapedia