vuorotella + -minen
vuorotteleminen
Inflection of vuorotteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | vuorotteleminen | vuorottelemiset | |
genitive | vuorottelemisen | vuorottelemisten vuorottelemisien | |
partitive | vuorottelemista | vuorottelemisia | |
illative | vuorottelemiseen | vuorottelemisiin | |
singular | plural | ||
nominative | vuorotteleminen | vuorottelemiset | |
accusative | nom. | vuorotteleminen | vuorottelemiset |
gen. | vuorottelemisen | ||
genitive | vuorottelemisen | vuorottelemisten vuorottelemisien | |
partitive | vuorottelemista | vuorottelemisia | |
inessive | vuorottelemisessa | vuorottelemisissa | |
elative | vuorottelemisesta | vuorottelemisista | |
illative | vuorottelemiseen | vuorottelemisiin | |
adessive | vuorottelemisella | vuorottelemisilla | |
ablative | vuorottelemiselta | vuorottelemisilta | |
allative | vuorottelemiselle | vuorottelemisille | |
essive | vuorottelemisena | vuorottelemisina | |
translative | vuorottelemiseksi | vuorottelemisiksi | |
abessive | vuorottelemisetta | vuorottelemisitta | |
instructive | — | vuorottelemisin | |
comitative | See the possessive forms below. |