yhden (“of one”) + suunta (“direction”) + -inen. Coined by Finnish folklorist and linguist Daniel Europaeus in 1853.
yhdensuuntainen (comparative yhdensuuntaisempi, superlative yhdensuuntaisin)
Inflection of yhdensuuntainen (Kotus type 38/nainen, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | yhdensuuntainen | yhdensuuntaiset | |
genitive | yhdensuuntaisen | yhdensuuntaisten yhdensuuntaisien | |
partitive | yhdensuuntaista | yhdensuuntaisia | |
illative | yhdensuuntaiseen | yhdensuuntaisiin | |
singular | plural | ||
nominative | yhdensuuntainen | yhdensuuntaiset | |
accusative | nom. | yhdensuuntainen | yhdensuuntaiset |
gen. | yhdensuuntaisen | ||
genitive | yhdensuuntaisen | yhdensuuntaisten yhdensuuntaisien | |
partitive | yhdensuuntaista | yhdensuuntaisia | |
inessive | yhdensuuntaisessa | yhdensuuntaisissa | |
elative | yhdensuuntaisesta | yhdensuuntaisista | |
illative | yhdensuuntaiseen | yhdensuuntaisiin | |
adessive | yhdensuuntaisella | yhdensuuntaisilla | |
ablative | yhdensuuntaiselta | yhdensuuntaisilta | |
allative | yhdensuuntaiselle | yhdensuuntaisille | |
essive | yhdensuuntaisena | yhdensuuntaisina | |
translative | yhdensuuntaiseksi | yhdensuuntaisiksi | |
abessive | yhdensuuntaisetta | yhdensuuntaisitta | |
instructive | — | yhdensuuntaisin | |
comitative | — | yhdensuuntaisine |