Liite:Verbitaivutus/suomi/arpeutua

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan Liite:Verbitaivutus/suomi/arpeutua merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan Liite:Verbitaivutus/suomi/arpeutua sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten Liite:Verbitaivutus/suomi/arpeutua sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta Liite:Verbitaivutus/suomi/arpeutua on tässä. Sanan Liite:Verbitaivutus/suomi/arpeutua määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananLiite:Verbitaivutus/suomi/arpeutua määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Vartalot
vokaalivartalo -
heikko vokaalivartalo arpeudu-
vahva vokaalivartalo arpeutu-
konsonanttivartalo -

Persoonamuodot

Indikatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä arpeudun en arpeudu minä olen arpeutunut en ole arpeutunut
sinä arpeudut et arpeudu sinä olet arpeutunut et ole arpeutunut
hän arpeutuu ei arpeudu hän on arpeutunut ei ole arpeutunut
me arpeudumme emme arpeudu me olemme arpeutuneet emme ole arpeutuneet
te
Te
arpeudutte
-"-
ette arpeudu
-"-
te
Te
olette arpeutuneet
olette arpeutunut
ette ole arpeutuneet
ette ole arpeutunut
he arpeutuvat eivät arpeudu he ovat arpeutuneet eivät ole arpeutuneet
passiivi arpeudutaan ei arpeuduta passiivi on arpeuduttu ei ole arpeuduttu
imperfekti pluskvamperfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä arpeuduin en arpeutunut minä olin arpeutunut en ollut arpeutunut
sinä arpeuduit et arpeutunut sinä olit arpeutunut et ollut arpeutunut
hän arpeutui ei arpeutunut hän oli arpeutunut ei ollut arpeutunut
me arpeuduimme emme arpeutuneet me olimme arpeutuneet emme olleet arpeutuneet
te
Te
arpeuduitte
-"-
ette arpeutuneet
ette arpeutunut
te
Te
olitte arpeutuneet
olitte arpeutunut
ette olleet arpeutuneet
ette olleet arpeutunut
he arpeutuivat eivät arpeutuneet he olivat arpeutuneet eivät olleet arpeutuneet
passiivi arpeuduttiin ei arpeuduttu passiivi oli arpeuduttu ei ollut arpeuduttu
Konditionaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä arpeutuisin en arpeutuisi minä olisin arpeutunut en olisi arpeutunut
sinä arpeutuisit et arpeutuisi sinä olisit arpeutunut et olisi arpeutunut
hän arpeutuisi ei arpeutuisi hän olisi arpeutunut ei olisi arpeutunut
me arpeutuisimme emme arpeutuisi me olisimme arpeutuneet emme olisi arpeutuneet
te
Te
arpeutuisitte
-"-
ette arpeutuisi
-"-
te
Te
olisitte arpeutuneet
olisitte arpeutunut
ette olisi arpeutuneet
ette olisi arpeutunut
he arpeutuisivat eivät arpeutuisi he olisivat arpeutuneet eivät olisi arpeutuneet
passiivi arpeuduttaisiin ei arpeuduttaisi passiivi olisi arpeuduttu ei olisi arpeuduttu
Potentiaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä arpeutunen en arpeutune minä lienen arpeutunut en liene arpeutunut
sinä arpeutunet et arpeutune sinä lienet arpeutunut et liene arpeutunut
hän arpeutunee ei arpeutune hän lienee arpeutunut ei liene arpeutunut
me arpeutunemme emme arpeutune me lienemme arpeutuneet emme liene arpeutuneet
te
Te
arpeutunette
-"-
ette arpeutune
-"-
te
Te
lienette arpeutuneet
lienette arpeutunut
ette liene arpeutuneet
ette liene arpeutunut
he arpeutunevat eivät arpeutune he lienevät arpeutuneet eivät liene arpeutuneet
passiivi arpeuduttaneen ei arpeuduttane passiivi lienee arpeuduttu ei liene arpeuduttu
Imperatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä minä
sinä arpeudu älä arpeudu sinä
hän arpeutukoon älköön arpeutuko hän olkoon arpeutunut älköön olko arpeutunut
me arpeutukaamme älkäämme arpeutuko me
te
Te
arpeutukaa
-"-
älkää arpeutuko
-"-
te
Te
he arpeutukoot älkööt arpeutuko he olkoot arpeutuneet älkööt olko arpeutuneet
passiivi arpeuduttakoon älköön arpeuduttako passiivi olkoon arpeuduttu älköön olko arpeuduttu

Nominaalimuodot

infinitiivit partisiipit
aktiivi passiivi aktiivi passiivi
1. arpeutua preesens arpeutuva arpeuduttava
pitkä 1. arpeutuakseen1 perfekti arpeutunut arpeuduttu
2. inessiivi arpeutuessa2 arpeuduttaessa agentti arpeutuma4
instruktiivi arpeutuen kielteinen agentti arpeutumaton
3. inessiivi arpeutumassa 1) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto

2) voidaan käyttää omistusliitteen kanssa
3) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto
4) käytetään vain transitiiviverbeistä kuten "tehdä", esim. "äidin tekemä ruoka"; ei intransitiiviverbeistä kuten "kuolla"

elatiivi arpeutumasta
illatiivi arpeutumaan
adessiivi arpeutumalla
abessiivi arpeutumatta
instruktiivi arpeutuman arpeuduttaman
4. arpeutuminen
5 arpeutumaisillaan3