asu

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan asu merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan asu sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten asu sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta asu on tässä. Sanan asu määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananasu määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Asu

Suomi

Substantiivi

asu (1)

  1. vaatetus, vaatteista ja asusteista muodostuva kokonaisuus
    Monille puku on asun tärkein osa.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈɑsu/
  • tavutus: a‧su

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asu asut
genetiivi asun asujen
partitiivi asua asuja
akkusatiivi asu;
asun
asut
sisäpaikallissijat
inessiivi asussa asuissa
elatiivi asusta asuista
illatiivi asuun asuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi asulla asuilla
ablatiivi asulta asuilta
allatiivi asulle asuille
muut sijamuodot
essiivi asuna asuina
translatiivi asuksi asuiksi
abessiivi asutta asuitta
instruktiivi asuin
komitatiivi asuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo asu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

  • johdos verbistä asea (muun muassa ’kunnostaa’) [1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

alusasu, arkiasu, asukokonaisuus, asuroolipeli, edustusasu, helleasu, hiihtoasu, housuasu, ilmiasu, juhla-asu, kevätasu, kieliasu, kirjoitusasu, kotiasu, lenkkeilyasu, muotiasu, naamiaisasu, neuleasu, nykyasu, oloasu, painoasu, peliasu, ranta-asu, retkeilyasu, runoasu, sadeasu, tekstiasu, tennisasu, työasu, uima-asu, ulkoasu, ulkoiluasu, uniasu, uniseksiasu, valeasu, vapaa-ajanasu vierailuasu, virka-asu, voimisteluasu, väliasu, yöasu, äänneasu

Aiheesta muualla

  • asu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 982, 986 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

asu

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä asua
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä asua
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä asua

Banggai

Substantiivi

asu

  1. koira

Kroaatti

Substantiivi

asu

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta as
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta as
  3. (taivutusmuoto) yksikön vokatiivimuoto sanasta as

Pamona

Substantiivi

asu

  1. koira

Viro

Verbi

asu

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä asuma
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä asuma
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä asuma

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 334. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.