Hei, olet tullut tänne etsimään sanan
asu merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan
asu sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten
asu sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta
asu on tässä. Sanan
asu määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanan
asu määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Katso myös: Asu
Suomi
Substantiivi
asu (1 )
vaatetus , vaatteista ja asusteista muodostuva kokonaisuus
Monille puku on asun tärkein osa .
Ääntäminen
IPA : /ˈɑsu/
tavutus: a‧su
Taivutus
Etymologia
johdos verbistä asea (muun muassa ’kunnostaa’) [ 1]
Käännökset
1. vaatteista ja asusteista muodostuva kokonaisuus
Liittyvät sanat
Johdokset
Yhdyssanat
alusasu ,
arkiasu ,
asukokonaisuus ,
asuroolipeli ,
edustusasu ,
helleasu ,
hiihtoasu ,
housuasu ,
ilmiasu ,
juhla-asu ,
kevätasu ,
kieliasu ,
kirjoitusasu ,
kotiasu ,
lenkkeilyasu ,
muotiasu ,
naamiaisasu ,
neuleasu ,
nykyasu ,
oloasu ,
painoasu ,
peliasu ,
ranta-asu ,
retkeilyasu ,
runoasu ,
sadeasu ,
tekstiasu ,
tennisasu ,
työasu ,
uima-asu ,
ulkoasu ,
ulkoiluasu ,
uniasu ,
uniseksiasu ,
valeasu ,
vapaa-ajanasu
vierailuasu ,
virka-asu ,
voimisteluasu ,
väliasu ,
yöasu ,
äänneasu
Aiheesta muualla
asu Kielitoimiston sanakirjassa
Artikkelit 982 , 986 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Verbi
asu
(taivutusmuoto ) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä asua
(taivutusmuoto ) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä asua
(taivutusmuoto ) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä asua
Banggai
Substantiivi
asu
koira
Kroaatti
Substantiivi
asu
(taivutusmuoto ) yksikön datiivimuoto sanasta as
(taivutusmuoto ) yksikön lokatiivimuoto sanasta as
(taivutusmuoto ) yksikön vokatiivimuoto sanasta as
Pamona
Substantiivi
asu
koira
Viro
Verbi
asu
(taivutusmuoto ) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä asuma
(taivutusmuoto ) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä asuma
(taivutusmuoto ) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä asuma
Viitteet
↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys , s. 334. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2 .