asu
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan asu merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan asu sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten asu sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta asu on tässä. Sanan asu määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananasu määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Substantiivi
asu (1)
- vaatetus, vaatteista ja asusteista muodostuva kokonaisuus
- Monille puku on asun tärkein osa.
Ääntäminen
- IPA: /ˈɑsu/
- tavutus: a‧su
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | asu | asut |
| genetiivi | asun | asujen |
| partitiivi | asua | asuja |
| akkusatiivi | asu; asun |
asut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | asussa | asuissa |
| elatiivi | asusta | asuista |
| illatiivi | asuun | asuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | asulla | asuilla |
| ablatiivi | asulta | asuilta |
| allatiivi | asulle | asuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | asuna | asuina |
| translatiivi | asuksi | asuiksi |
| abessiivi | asutta | asuitta |
| instruktiivi | – | asuin |
| komitatiivi | – | asuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | asu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
- substantiivit: asuste, asustaminen, asustus
- verbit: asustaa
Yhdyssanat
alusasu, arkiasu, asukokonaisuus, asuroolipeli, edustusasu, helleasu, hiihtoasu, housuasu, ilmiasu, juhla-asu, kevätasu, kieliasu, kirjoitusasu, kotiasu, lenkkeilyasu, muotiasu, naamiaisasu, neuleasu, nykyasu, oloasu, painoasu, peliasu, ranta-asu, retkeilyasu, runoasu, sadeasu, tekstiasu, tennisasu, työasu, uima-asu, ulkoasu, ulkoiluasu, uniasu, uniseksiasu, valeasu, vapaa-ajanasu vierailuasu, virka-asu, voimisteluasu, väliasu, yöasu, äänneasu
Aiheesta muualla
- asu Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 982, 986 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Verbi
asu
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä asua
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä asua
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä asua
Banggai
Substantiivi
asu
Kroaatti
Substantiivi
asu
- (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta as
- (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta as
- (taivutusmuoto) yksikön vokatiivimuoto sanasta as
Pamona
Substantiivi
asu
Viro
Verbi
asu
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä asuma
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä asuma
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä asuma
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 334. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.