auf

auf (monikko aufs)

1. (vanhentunut) vaihdokas
2. (vanhentunut) tontun lapsi
3. (vanhentunut) epämuodostunut tai tyhmä lapsi

auf (+ akkusatiivi/datiivi)

1. (+ akkusatiivi) ilmaisee liikettä jnk päälle; vastaa suomen allatiivia (-lle) ja usein postpositiota päälle; joskus suomen illatiivia

   Ich setze es auf den Tisch.

   Laitan sen pöydälle.

   Ich gehe auf den Turm.

   Menen tornille. t. tornin huipulle.

   Ich klettere auf den Baum.

   Kiipeän puuhun.

2. (+ akkusatiivi) ilmaisee ajallista peräkkäisyyttä; vastaa suomen postpositiota jälkeen

   Auf Montag folgt Dienstag.

   Maanantain jälkeen tulee tiistai.

3. (+ akkusatiivi) ilmaisee tapaa; vastaa suomen translatiivia (-ksi)

   Dieses Buch is auf Deutsch geschrieben.

   Tämä kirja on kirjoitettu saksaksi.

4. (+ datiivi) ilmaisee sijaintia, vastaa suomen adessiivia (-lla/-llä) ja usein postpositiota päällä; vastaa joskus myös inessiiviä

   Ich stehe auf dem Teppich.

   Seison matolla/maton päällä.

   Ich habe Geld auf der Bank.

   Minulla on rahaa pankissa.

• IPA: /aʊ̯f/
• tavutus: auf

• Kiteytyneissä sanonnoissa ja varsinkin puhekielessä prepositio sulautuu monesti määräiseen artikkeliin.

auf + das → aufs

• Liikettä ilmaisevien verbien lisäksi prepositiota käytetään monien muidenkin verbien kanssa.

akkusatiivin kanssa: abstellen, achten, ankommen, antworten, bestehen, deuten, eingehen, entfallen, hindeuten, hoffen, reagieren, reuen, schimpfen, setzen ('lisätä'; johonkin), sinnen, vertrauen, verzichten, warten, wirken, übergreifen

refleksiiviset, akkusatiivin kanssa: eindrücken, einlassen, einrichten, beziehen, freuen, konzentrieren, stürzen, verlassen

datiivin kanssa: beruhen, insistieren

• adverbit: darauf, herauf, hinauf, worauf

• auf (Präposition) Dudenissa (saksaksi)