emo (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | emo | emot |
genetiivi | emon | emojen |
partitiivi | emoa | emoja |
akkusatiivi | emo; emon |
emot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | emossa | emoissa |
elatiivi | emosta | emoista |
illatiivi | emoon | emoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | emolla | emoilla |
ablatiivi | emolta | emoilta |
allatiivi | emolle | emoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | emona | emoina |
translatiivi | emoksi | emoiksi |
abessiivi | emotta | emoitta |
instruktiivi | – | emoin |
komitatiivi | – | emoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | emo- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Ks. äiti |
|
|
emoalus, emoeläin, emokasvi, emokissa, emolehmä, emolevy, emomaito, emomehiläinen, emosolu, emoyhtiö, jänisemo, kanaemo, keinoemo, koiraemo, lentoemo, lintuemo, luontoemo, maaemo, mehiläisemo, metsänemo, sorsaemo, vedenemo
emo
emo (monikko emos)
lyhennös sanasta emotional
emō (III) (akt. prees. inf. emere, ind. perf. y. 1. p. ēmī, part. perf. emptus) (taivutus)