Katso myös: Golf |
golf (5)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | golf | golfit |
genetiivi | golfin | golfien (golfein) |
partitiivi | golfia | golfeja |
akkusatiivi | golf; golfin |
golfit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | golfissa | golfeissa |
elatiivi | golfista | golfeista |
illatiivi | golfiin | golfeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | golfilla | golfeilla |
ablatiivi | golfilta | golfeilta |
allatiivi | golfille | golfeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | golfina | golfeina |
translatiivi | golfiksi | golfeiksi |
abessiivi | golfitta | golfeitta |
instruktiivi | – | golfein |
komitatiivi | – | golfeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | golfi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
draiveri, golfata, golfaaja, golffari, putata, puttaus, putteri, puumaila, rautaviitonen, viheriö
golfhousut, golfinpelaaja, golfkenttä, golfkierros, golfklubi, golfmaila, golfosake, golfpallo, minigolf, pienoisgolf, ratagolf
golf (ei monikkoa)
Taivutus | |
---|---|
ind. prees. y. 3. p. | golfs |
part. prees. | golfing |
imp. & part. perf. | golfed |
golf
golf m. (ei monikkoa)
golf m./f. (monikko golven)
golf n. (ei monikkoa)
golf
golf
golf m. (ei monikkoa)
golf m. (ei monikkoa)
golf yl. (yks. määr. golfen, ei monikkoa)
golf yl. (3) (yks. määr. golfen, mon. epämäär. golfer, mon. määr. golferna )
golfarkitekt, golfbana, golfboll, golfbyxor, golfklubba, golfspelare, bangolf, frisbeegolf, discgolf, fotbollsgolf, minigolf, äventyrsgolf