Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaakkuri | kaakkurit |
genetiivi | kaakkurin | kaakkurien kaakkureiden kaakkureitten |
partitiivi | kaakkuria | kaakkureita kaakkureja |
akkusatiivi | kaakkuri; kaakkurin |
kaakkurit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaakkurissa | kaakkureissa |
elatiivi | kaakkurista | kaakkureista |
illatiivi | kaakkuriin | kaakkureihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaakkurilla | kaakkureilla |
ablatiivi | kaakkurilta | kaakkureilta |
allatiivi | kaakkurille | kaakkureille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaakkurina | kaakkureina |
translatiivi | kaakkuriksi | kaakkureiksi |
abessiivi | kaakkuritta | kaakkureitta |
instruktiivi | – | kaakkurein |
komitatiivi | – | kaakkureine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kaakkuri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Itämerensuomalainen sana, joka on rakenteensa perusteella todennäköisesti -(u)ri-johdos jostakin toisesta sanastatarkenna. Kansankielessä sanalla on tarkoitettu myös kuikkaa.[2] Nimen ensi esiintymisiä kirjakielessä ovat cackuri Variarum rerum Vocabula Latinassa 1644 tai mahdollisesti cacari Ericus Schroderuksen Lexicon Latino-Scondicumissa 1637. Nykyisen asun ensi mainita on W. Nylanderin luettelossa Finska Foglars Finska namn, systematisk ordnande, 1848.[3]
|
|