Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuikka | kuikat |
genetiivi | kuikan | kuikkien (kuikkain) |
partitiivi | kuikkaa | kuikkia |
akkusatiivi | kuikka; kuikan |
kuikat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuikassa | kuikissa |
elatiivi | kuikasta | kuikista |
illatiivi | kuikkaan | kuikkiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuikalla | kuikilla |
ablatiivi | kuikalta | kuikilta |
allatiivi | kuikalle | kuikille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuikkana | kuikkina |
translatiivi | kuikaksi | kuikiksi |
abessiivi | kuikatta | kuikitta |
instruktiivi | – | kuikin |
komitatiivi | – | kuikkine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kuika- | |
vahva vartalo | kuikka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Onomatopoeettinen sana.[2] Kirjakielessä sana esiintyy ensi kerran Daniel Jusleniuksen sanakirjassa Suomalaisen Sana-Lugun Coetus 1745. Epäselvää on tarkoitetaanko siinä samaa lajia tai laajempaa lajikokonaisuutta. Nykyisessä merkityksessä sana esiintyy ensi kerran Petrus Ulricus Sadelinin Fauna Fennicassa 1810 (muodossa kuika) ja .[3]
|
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |