kiila
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan kiila merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan kiila sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten kiila sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta kiila on tässä. Sanan kiila määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanankiila määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Kiila 
Kiiloja puunhalkaisussa
Suomi
Substantiivi
kiila (9)
- loivasti oheneva kappale, joka rakoon työnnettäessä aiheuttaa työntösuuntaan nähden kohtisuoran voiman raon reunoihin
- Kirveen terä pysyi tiukasti varressa, kun olin lyönyt kiilan varren silmään.
- Vähä vähältä kiiloja rakoon hakkaamalla kivi halkesi siististi kahtia.
- kolmiomuotoinen taistelumuodostelma, varsinkin sen kärki
- mikä tahansa kolmiomainen, kapea tai tunkeutuvat muoto tai kuvio
- (kuvaannollisesti) erimielisyys, etenkin kun niitä pyritään aiheuttamaan
- Apunen iski kiilaa suomalaiseen mediakeskusteluun.
Ääntäminen
- IPA: /ˈkiːlɑ/,
- tavutus: kii‧la
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiila | kiilat |
| genetiivi | kiilan | kiilojen (kiilain) |
| partitiivi | kiilaa | kiiloja |
| akkusatiivi | kiila; kiilan |
kiilat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiilassa | kiiloissa |
| elatiivi | kiilasta | kiiloista |
| illatiivi | kiilaan | kiiloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiilalla | kiiloilla |
| ablatiivi | kiilalta | kiiloilta |
| allatiivi | kiilalle | kiiloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiilana | kiiloina |
| translatiivi | kiilaksi | kiiloiksi |
| abessiivi | kiilatta | kiiloitta |
| instruktiivi | – | kiiloin |
| komitatiivi | – | kiiloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiila- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
1. loivasti oheneva kappale, joka reunoihin
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: kiilamainen
- verbit: kiilata
Yhdyssanat
haarakiila, kiilahihna, kiilakivi, kiilakorko, kiilalause, kiilaliitos, peukalokiila, savolaiskiila, valokiila, verokiila
Aiheesta muualla
Viitteet
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.