kip (5)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kip | kipit |
genetiivi | kipin | kipien (kipein) |
partitiivi | kipiä | kipejä |
akkusatiivi | kip; kipin |
kipit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kipissä | kipeissä |
elatiivi | kipistä | kipeistä |
illatiivi | kipiin | kipeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kipillä | kipeillä |
ablatiivi | kipiltä | kipeiltä |
allatiivi | kipille | kipeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kipinä | kipeinä |
translatiivi | kipiksi | kipeiksi |
abessiivi | kipittä | kipeittä |
instruktiivi | – | kipein |
komitatiivi | – | kipeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kipi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
kip
Taivutus | |
---|---|
ind. prees. y. 3. p. | kips |
part. prees. | kipping |
imp. & part. perf. | kipped |
kip
kip f. (monikko kippen)