kipinä

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan kipinä merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan kipinä sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten kipinä sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta kipinä on tässä. Sanan kipinä määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sanankipinä määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Substantiivi

kipinä (12)

  1. palamisessa tai hankauksessa (ilmaan) vapautuva pieni hehkuva kappale
    Nuotiosta nousi kipinöitä.
    Suojaudu sinkoilevia kipinöitä vastaan suojalasein.
  2. (kuvaannollisesti) virike, heräte, kiihoke, yllyke
    Hän sai siitä kipinän ryhtyä yksityisyrittäjäksi.
  3. (kuvaannollisesti) hiven, rahtu
    Viimeinenkin toivon kipinä sammui.
  4. (arkikieltä) laivaradiosähköttäjä
  5. (armeijaslangia) majoitusalueen vartiomies, joka pitää tulta yllä kamiinassa

Ääntäminen

  • IPA: /ˈkipinæ/,
  • tavutus: ki‧pi‧nä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kipinä kipinät
genetiivi kipinän kipinöiden
kipinöitten
(kipinäin)
partitiivi kipinää kipinöitä
akkusatiivi kipinä;
kipinän
kipinät
sisäpaikallissijat
inessiivi kipinässä kipinöissä
elatiivi kipinästä kipinöistä
illatiivi kipinään kipinöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kipinällä kipinöillä
ablatiivi kipinältä kipinöiltä
allatiivi kipinälle kipinöille
muut sijamuodot
essiivi kipinänä kipinöinä
translatiivi kipinäksi kipinöiksi
abessiivi kipinättä kipinöittä
instruktiivi kipinöin
komitatiivi kipinöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kipinä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

elonkipinä, elämänkipinä, hitsauskipinä, kipinämikko, kipinänsammutin, kipinäpurkaus, kipinäsuoja, kipinätyöstö, kipinäverkko, sytytyskipinä, sähkökipinä, toivonkipinä

Aiheesta muualla

Substantiivi

kipinä

  1. (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta kip