Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuuloke | kuulokkeet |
genetiivi | kuulokkeen | kuulokkeiden kuulokkeitten |
partitiivi | kuuloketta | kuulokkeita |
akkusatiivi | kuuloke; kuulokkeen |
kuulokkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuulokkeessa | kuulokkeissa |
elatiivi | kuulokkeesta | kuulokkeista |
illatiivi | kuulokkeeseen | kuulokkeisiin kuulokkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuulokkeella | kuulokkeilla |
ablatiivi | kuulokkeelta | kuulokkeilta |
allatiivi | kuulokkeelle | kuulokkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuulokkeena | kuulokkeina |
translatiivi | kuulokkeeksi | kuulokkeiksi |
abessiivi | kuulokkeetta | kuulokkeitta |
instruktiivi | – | kuulokkein |
komitatiivi | – | kuulokkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuulokkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuuloket- |
|
1928. ”Ura”. Ääniö, kuulokkeet ja sähkiö radionimityksiin[1]
Eikö ääniö-sana voisi korvata epäsuomalaista kovapuhujaa ja kuulokkeet kuulotorvia, jolloin puhelimessakin olisi kuuloke, sillä torvimaisuus ei enää ole niissä oleellista? Molemmat uudet olisivat sitäpaitsi lyhyempiä kuin entiset. — — Esim.: »Eräs sähkiö Englannista kuului eilen kuulokkeilla hyvin ja ääniölläkin kohtalaisesti.
kuulokekuuntelu, kuulokeliitäntä, nappikuuloke, pienoiskuuloke, stereokuulokkeet