lapio

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan lapio merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan lapio sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten lapio sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta lapio on tässä. Sanan lapio määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananlapio määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Substantiivi

lapio (3)

Lapioita
  1. kaivamiseen tai luomiseen käytetty puu-, metalli- tai muovivartinen kaivu- tai luontityökalu, jossa on metallinen, joskus puinen tai muovinen, käyttöä varten muotoiltu lapa
    Suomalaisen lapion varren päässä on yleensä ponsi.
  2. (eläintiede) hirven sarvityyppi

Ääntäminen

  • IPA: /ˈlɑ.pi.o/
  • tavutus: la‧pi‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lapio lapiot
genetiivi lapion lapioiden
lapioitten
partitiivi lapiota lapioita
akkusatiivi lapio;
lapion
lapiot
sisäpaikallissijat
inessiivi lapiossa lapioissa
elatiivi lapiosta lapioista
illatiivi lapioon lapioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lapiolla lapioilla
ablatiivi lapiolta lapioilta
allatiivi lapiolle lapioille
muut sijamuodot
essiivi lapiona lapioina
translatiivi lapioksi lapioiksi
abessiivi lapiotta lapioitta
instruktiivi lapioin
komitatiivi lapioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lapio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

Lapio lienee lapa-sanan johdannainen.[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

autolapio, hiekkalapio, istutuslapio, jyvälapio, kakkulapio, kenttälapio, kuuppalapio, lapiokalastaja, lapiomies, lapionpisto, lapionvarsi, lapiorullaäes, lapiosarvinen, leipälapio, leivoslapio, lumilapio, ojalapio, puutarhalapio, rautalapio, rikkalapio, salaojalapio

Aiheesta muualla

  • lapio Kielitoimiston sanakirjassa
  • lapio Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 532, 3599 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 335. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.