lapio (3)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lapio | lapiot |
genetiivi | lapion | lapioiden lapioitten |
partitiivi | lapiota | lapioita |
akkusatiivi | lapio; lapion |
lapiot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lapiossa | lapioissa |
elatiivi | lapiosta | lapioista |
illatiivi | lapioon | lapioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lapiolla | lapioilla |
ablatiivi | lapiolta | lapioilta |
allatiivi | lapiolle | lapioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lapiona | lapioina |
translatiivi | lapioksi | lapioiksi |
abessiivi | lapiotta | lapioitta |
instruktiivi | – | lapioin |
komitatiivi | – | lapioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lapio- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Lapio lienee lapa-sanan johdannainen.[1]
autolapio, hiekkalapio, istutuslapio, jyvälapio, kakkulapio, kenttälapio, kuuppalapio, lapiokalastaja, lapiomies, lapionpisto, lapionvarsi, lapiorullaäes, lapiosarvinen, leipälapio, leivoslapio, lumilapio, ojalapio, puutarhalapio, rautalapio, rikkalapio, salaojalapio