mua

Katso myös: MUA

mua

1. mundangin kielen kielitunnus, ISO 639-3 mua

mua

1. (persoonapronomini) (puhekieltä, murteellinen, runollinen) (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta mä; minua

   Näe peto, jonka tähden käännyin; auta sen ohi mua, viisas kuulu! (Jumalainen näytelmä, suom. Eino Leino)

• minua, minuu, minnuu, miuta, meikää, meikäläistä, meitsiä, meitsii, meideä, meidee

• sua

mua

1. (itämurteellinen, erityisesti Etelä- ja Pohjois-Savo sekä itäiset savolaismurteet) maa

• IPA:

• Diftongiutuminen: pitkät painolliset /ɑ/-vokaalit ovat diftongiutuneet muotoon "ua" itämurteissa.

• maa (yleiskieltä)
• moa (itämurteellinen, etenkin Keski-Suomi)

mua

1. maa; maapallon kiinteä pinta; kuiva maa veden tai ilman vastakohtana
2. maaperä; aine, josta maa koostuu; maa-aines; multa
3. alue, joka on jonkun omistuksen kohteena tai jota käytetään viljelykseen tai hyödynnetään muuten; viljelysmaa, pelto
4. maailma
5. valtakunta, valtio, paikkakunta
6. maaseutu
7. jonkin laatu, laji tai ryhmä (usein pelikorteista puhuttaessa jokin tavallisen korttipakan neljästä ryhmästä (pata, hertta, risti, ruutu))

mua

1. maa

mua (1)

1. ammua, mölistä

mua

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta muta, 'muta' ^[1]

mua

1. maa
2. muta, multa

• mua Vepsän verkkosanastossa

mua

1. (murteellinen) maa, 'maa' ^[2]
2. (murteellinen) muda, 'muta' ^[3]

mua

1. (murteellinen) muta