nimi

Katso artikkeli Nimi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

nimi (7)

1. käsitteen pelkistetty verbaalinen kuvaus, sovittu nimitys. Nimet luokitellaan nimisanoihin eli substantiiveihin ja luonteensa mukaisesti siellä alaryhmiin.

   Nimi viittaa johonkin tiettyyn henkilöön, paikkaan tai asiaan.

2. tietyn kielen merkki, merkkiryhmä tai muu ilmaus, joka yksikäsitteisesti merkitsee jotakin oliota, asiaa tai muuta objektia
3. asema, millaisena, joku koetaan, maine

   Hän on saavuttanut nimeä hyvänä leipurina.

• IPA: /ˈnimi/
• tavutus: ni‧mi

laina indoeurooppalaisesta kantakielestä^[1]

maine, nimeys, nimittäminen, olla nimeltään, saada nimeä

• adjektiivit: nimekäs, nimellinen, nimetön, niminen
• adverbit: nimellisesti, nimettömästi, niminä, nimissä, nimittäin
• substantiivit: nimike, nimikko, nimistö, nimitys, nimiö
• verbit: nimetä, nimitellä, nimittää

aatelisnimi, arvonimi, asutusnimi, erisnimi, etunimi, hallitsijanimi, haukkumanimi, hellittelynimi, henkilönimi, henkilönnimi, huippunimi, isännimi, kadunnimi, kauppanimi, kielennimi, kirjailijanimi, kunnianimi, kutsumanimi, kärkinimi, käyttäjänimi, köllinimi, lajinimi, lempinimi, liikanimi, liikenimi, lisänimi, maallikkonimi, miehennimi, naisennimi, nimenanto, nimenhuuto, nimenmuutos, nimenselvennys, nimenselvennös, nimenvaihdos, nimenväärennys, nimenväärennös, nimihakemisto, nimihenkilö, nimikilpi, nimikirja, nimikirjoitus, nimikortti, nimikristitty, nimikuulu, nimilaatta, nimilappu, nimilehti, nimileima, nimileimasin, nimilippu, nimilista, nimiloppu, nimiluettelo, nimimerkki, nimimies, nimimuisti, nimineula, niminovelli, nimiosa, nimiosake, nimipalvelin, nimipäivä, nimiruno, nimisana, nimisiirto, nimisivu, nimitaulu, nimitutkimus, ominaisuudennimi, paikannimi, peitenimi, perhenimi, ristimänimi, runoilijanimi, salanimi, sotilasnimi, sovinnaisnimi, sukunimi, sävelnimi, taiteilijanimi, tapailunimi, tekijännimi, toiminimi, tuotenimi, tyttönimi, työnimi, viittomanimi, yleisnimi, äidinnimi

• nimi Kielitoimiston sanakirjassa
• nimi Tieteen termipankissa
• nimi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• Artikkelit 639, 3800 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

nimi

1. (taivutusmuoto) instrumentaali sanoista oni/one

nimi

1. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaali sanoista on, ona, ono

nimi (gen nimen, pl part nimed)

1. nimi

nimi (gen nime, part nime)

1. nimi

   Mis lapsele nimeks pandi? – Mikä lapselle laitettiin nimeksi?

2. (kielitiede) erisnimi, propri

   • Synonyymit pärisnimi, prooprium

• ÕS 2013 tyyppi 20 (süli)
• SVSSK 20 (nimi)

• nimeta
• nimistu, nimestik, nimekiri
• hüüdnimi, perekonnanimi, varjunimi, eesnimi
• kasutajanimi
• nimisõna

• nimi Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• nimi sanastossa Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

nimi (gen nime, part nimme)

1. nimi

• nimekäänüs

• Suomi-viro-suursanakirja / . – Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ; Tallinn : Eesti Keele Sihtasutus, 2003.
• Eesti-soome sõnaraamat / Paul Kokla et al. – Tallinn : Valgus, 2007.
• ÕS "Eesti õigekeelsussõnaraamat ÕS 2006"
• Eesti keele seletav sõnaraamat
• Eesti keele käsiraamat M 116 Käänkonnad