palaa

palaa

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta pala

palaa (56) (taivutus)

1. (aineesta) yhtyä happeen nopeasti, olla liekeissä, olla tulessa
2. tuhoutua palamalla

   Sauna paloi.

   Talo paloi ukkosella.

3. kärytä, haista palaneelta, päästää savua

   Käämit paloivat.

4. hohtaa valoa

   Auton bensavalo palaa.

5. jäädä kiinni rikoksesta

   Salakuljettaja paloi tullissa.

6. (urheilu, pesäpallo) tulla poltetuksi

   Kentällä pesien väliä etenevä sisäpelaaja palaa, kun ulkopelaajat saavat toimitettua pallon seuraavaan pesään ennen sinne pyrkivää sisäpelaajaa.

   Jaska paloi ykköspesälle ja pelimme päättyi.

7. (polttopallo) joutua pois pelistä pallon osumisen vuoksi
8. tuhoutua, rikkoutua, palaa loppuun

   Taas paloi lamppu eteisen katosta.

   Sulake on palanut.

   Tämä lamppu ei syty. Se on palanut.

9. kaivata

   Mieleni palaa menneeseen.

   Palan halusta tulla luoksesi.

• IPA: /ˈpɑlɑːˣ/
• tavutus: pa‧laa

• kärytä
• liekehtiä
• loimuta
• palaa maantasalle
• palaa poroksi
• palata
• sytyttää

• adjektiivit: palava
• substantiivit: palaminen, palo
• verbit: palella, polttaa

• (valosta) loistaa, valaista
•  jäädä kiinni: kärähtää

palamisjäte, palamistuote, palavakivi, palavapensas, palavarakkaus, tulenpalava

• palaa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 128, 227, 1047 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

palaa

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä palata
2. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä palata
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä palata
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä palata

palaa

1. höyhen