peltopyy [1]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | peltopyy | peltopyyt |
genetiivi | peltopyyn | peltopyiden peltopyitten |
partitiivi | peltopyytä | peltopyitä |
akkusatiivi | peltopyy; peltopyyn |
peltopyyt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | peltopyyssä | peltopyissä |
elatiivi | peltopyystä | peltopyistä |
illatiivi | peltopyyhyn | peltopyihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | peltopyyllä | peltopyillä |
ablatiivi | peltopyyltä | peltopyiltä |
allatiivi | peltopyylle | peltopyille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | peltopyynä | peltopyinä |
translatiivi | peltopyyksi | peltopyiksi |
abessiivi | peltopyyttä | peltopyittä |
instruktiivi | – | peltopyin |
komitatiivi | – | peltopyine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | peltopyy- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Yhdyssana sanoista pelto ja pyy. Kirjakielessä sana esiintyy ensimmäisen kerran Daniel Jusleniuksen sanakirjassa 1745, jossa sillä tarkoitetaan ehkä viiriäistä.[2]
|
|