sana

Katso myös: Saná, saña, Sána, såna

Katso artikkeli Sana Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

sana (9)

1. kielen pienin mahdollinen verbaalinen tai joskus miiminen ilmausyksikkö, jolla on itsenäinen merkitys. Sana koostuu äänteistä tai ilmeistä ja viittomista. Muistiin merkitty sana muodostuu kirjoitusmerkeistä.

   Tässä lauseessa on viisi sanaa.

2. sanottu asia tai julistus; viesti

   Mene sitten katsomaan, jos et minun sanaani usko!

   Sanasta miestä, sarvesta härkää.

   Yöllä tuli sana, että meidän oli valmistauduttava perääntymään. (Hemingway, Jäähyväiset aseille)

3. (tavallisesti monikossa) laulun teksti, sanoitus

   Osaan suosikkibändini kaikkien laulujen sanat ulkoa.

4. (kuvaannollisesti) lupaus

   Saat siitä sanani.

5. (tietotekniikka) suorittimen yhdellä kertaa käsittelemä datamäärä

Ääntäminen

• IPA:

Taivutus

Etymologia

myöhäiskantasuomen aikainen sana, jonka alkuperä on tuntematon

Käännökset

Liittyvät sanat

sanaisa, sananen, sananmittainen, sananmukainen, sanantaitava, sanasilla, sane, sanue, taivuttaa, taivutus, tyhjä sana

Johdokset

• adjektiivit: sanainen, sanaisa, sanallinen, sanaton
• adverbit: sanaisesti, sanallisesti, sanattomasti
• substantiivit: sanasto, sanoma
• verbit: sanoa, sanailla, sanoutua, sanoittaa

Vieruskäsitteet

• tavu

Yhdyssanat

ainesana, ammattisana, apusana, arvosana, asemosana, asiasana, avainsana, hakusana, haukkumasana, hellittelysana, herjasana, huudahdussana, iskusana, jumalansana, kantasana, kardinaalilukusana, kieltosana, kirjainsana, kirosana, korusana, kunniasana, laatusana, lainasana, lukusana, lyhennesana, mahtisana, mainesana, muotisana, murresana, nimisana, omistussanat, perussana, puhuttelusana, pääsana, raamatunsana, riimisana, ryhmäsana, salasana, sanahakemisto, sanaharkka, sanahelinä, sanahirviö, sanajuuri, sanajärjestys, sanakirja, sanakoe, sanakäänne, sanaleikki, sanaliitto, sanaluettelo, sanaluokka, sanamuoto, sananheitto, sananiekka, sananjalka, sananjulistaja, sananjuuri, sananlasku, sananloppu, sananmitta, sananmittaisuus, sananmukaisuus, sananmuodostus, sananmuoto, sananparsi, sananrieska, sananselitys, sanansisäinen, sanansutkaus, sanansyöjä, sanantaitaja, sanantaivutus, sanantapa, sanantoisto, sanantuoja, sanantutkimus, sanantutkiskelu, sananvaihto, sananvalinta, sananvalta, sananvapaus, sananvartalo, sananviljely, sananvuoro, sananväli, sananväänne, sanaopillinen, sanaoppi, sanaottelu, sanapaatos, sanapaino, sanapaisutus, sanapari, sanapatto, sanaperhe, sanapesue, sanaristikko, sanaryhmä, sanaryöppy, sanaseppo, sanaseppä, sanasisältö, sanasokea, sanasokeus, sanasota, sanasotasilla, sanasutkaus, sanatabu, sanataide, sanataituri, sanatarkka, sanatulva, sanavalmis, sanavarasto, sanavuolaus, sanaväli, sanaväännös, sanojenkäsittely, sidesana, sivistyssana, taikasana, teonsana, tilkesana, tunnussana, täytesana, uudissana, vahvistussana, vierassana, voimasana, vuorosana, yhdyssana, ylisana, ylistyssana

Idiomit

• sanan säilä
  1. kielellisen ilmaisun voima
• tuoda sana
  1. tuoda viesti
• pukea sanoiksi
  1. ilmaista osuvasti sanoin; sanoa se mitä toinen oli sanomaisillaan
• syödä sanansa
• sanoin kuvaamaton
• viedä sanat suusta
• ei kahta sanaa
  1. ei vastaan sanomista, ei epäilystäkään

Aiheesta muualla

• sana Kielitoimiston sanakirjassa
• sana Tieteen termipankissa

Espanja

Adjektiivi

sana

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta sano

Esperanto

Adjektiivi

sana

1. terve

Ido

Adjektiivi

sana

1. terve

Italia

Adjektiivi

sana

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta sano

Latina

Adjektiivi

sāna

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta sānus
2. (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta sānus
3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta sānus

Adjektiivi

sānā

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta sānus

Vepsä

Substantiivi

sana (yks gen sanan, mon part sanoid)

1. sana

Liittyvät sanat

Synonyymit

• vajeh

Lähteet

• Vepsu-latviešu vārdnīca / Aldis Rozentāls. Rīgā: 2008

Vepsu-latviešu vārdnīca (Ladattava PDF 1.29 Mt)

Viitteet