seurakunta
Suomi
Substantiivi
seurakunta
- paikallinen uskonnollinen yhteisö, jolla on yleensä yksi kokoontumispaikka
- Hervannan seurakunta
- Helsingin juutalainen seurakunta
- kirkko-organisaation tai muun uskonnollisen yhdyskunnan hallinnollinen yksikkö, joka vastaa yleensä ylempää määritelmää (2.)
- kaikkien maailman kristittyjen muodostama kokonaisuus
- ...ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. (Apostolinen uskontunnustus)
- (arkikieltä, leikkimielinen) joukko ihmisiä
- ”Sekalainen seurakunta” tarkoittaa ”heterogeenista ihmisjoukkoa”.
Ääntäminen
- IPA: /ˈseu̯rɑˌkunt̪ɑ/
- tavutus: seu‧ra‧kun‧ta
Etymologia
Käännökset
|
|
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
adventtiseurakunta, alkuseurakunta, baptistiseurakunta, diasporaseurakunta, emäseurakunta, helluntaiseurakunta, kappeliseurakunta, kotiseurakunta, maaseurakunta, seurakunnankokous, seurakunnanneuvosto, seurakunnanvaltuusto, seurakunnanvirasto, seurakuntaelämä, seurakuntakeskus, seurakuntakoti, seurakuntakoulu, seurakuntakummi, seurakuntakuraattori, seurakuntalehtori, seurakuntamestari, seurakuntaneuvos, seurakuntaneuvosto, seurakuntanuori, seurakuntapapisto, seurakuntapappi, seurakuntapastori, seurakuntapiiri, seurakuntasali, seurakuntasisar, seurakuntatalo, seurakuntatyö, seurakuntavaalit, seurakuntavirasto, seurakuntaväki, seurakuntayhteys, seurakuntayhtymä, sotilasseurakunta, tuomiokirkkoseurakunta
Aiheesta muualla
- seurakunta Kielitoimiston sanakirjassa
- seurakunta Tieteen termipankissa