sielu (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sielu | sielut |
genetiivi | sielun | sielujen |
partitiivi | sielua | sieluja |
akkusatiivi | sielu; sielun |
sielut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sielussa | sieluissa |
elatiivi | sielusta | sieluista |
illatiivi | sieluun | sieluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sielulla | sieluilla |
ablatiivi | sielulta | sieluilta |
allatiivi | sielulle | sieluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sieluna | sieluina |
translatiivi | sieluksi | sieluiksi |
abessiivi | sielutta | sieluitta |
instruktiivi | – | sieluin |
komitatiivi | – | sieluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sielu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
keskiaikainen ruotsalainen laina[1]
|
aivot, henki, mieli, ruumis, sydän, yksinäinen sielu
ihmissielu, joukkosielu, kaunosielu, laumasielu, pikkusielu, sielukellot, sielumessu, sielunahdistus, sielunasia, sielunelämä, sielunerittely, sielunhoitaja, sielunhoito, sielunhätä, sielunjärkytys, sielunkamppailu, sielunliike, sielunlääkäri, sielunmaisema, sielunmessu, sielunpaimen, sielunpalo, sielunrakenne, sielunrauha, sielunsairaus, sielunsokeus, sieluntaistelu, sielunterveys, sieluntila, sieluntoiminto, sieluntuska, sieluntutkimus, sielunvaara, sielunvaellus, sielunvamma, sielunvihollinen, sieluoppi, sielutiede, sielutieteilijä, sielu-usko, sukulaissielu